Olen 35 vuoden ajan seurannut Träskändan kartanon vaiheita ja sen alamäkeä.
Upealla paikalla sijaitseva päärakennus ja viereiset monet rakennukset rapistuvat päättämättömän kaupungin hallinnassa säälittävään kuntoon – tai ovat rapistuneet jo. Koko kiinteistö olisi pitänyt myydä jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt kartano rapistuu vuosi vuodelta, markkina-arvo laskee ja kaupunki ei pysty päättämään mitä sille tehdä.
Lusikka olisi pitänyt todella ottaa ajattelevaan käteen jo ajat sitten ja myydä kiinteistö yksityiselle sijoittajalle, joka olisi todennäköisesti jo saneerannut ainakin päärakennuksen upeaan kuntoon.
Tränskända rakennuksineen sopisi parhaiten hotelliksi oheispalveluineen ja -toimintoineen. Paikka on upea Auroran puistoalue Glimsinojalle asti: tällä alueella kansainvälisten asiakkaiden nauttia näköalasta ja luonnon läheisyydestä. Lisäksi hotellille olisi helppo ja selkeä tulla. Aivan vieressä on valo-ohjattu risteys ja siitä helppo kulku riittävän laajalle parkkipaikalle, joka sekin olisi helppo raivata ja toteuttaa päärakennuksen yläpuolelle. Monen linjan bussipysäkki on myös aivan vieressä. Toki valtaosa asiakkaista tulisi autolla läheisen Kehä III:n tuomina.
On aivan höpöpuhetta, että Träskändan päärakennuksesta pitäisi tehdä kuppila ja kokoontumispaikka kaupunkilaisille ja kenties myös kirjasto. Tällaisen rakennuksen ylläpito on todella kallista. Kuka sen maksaisi? Eivät ainakaan kahvilan kävijät.
Kaupunki ei pysty tätä taloa joutilaana elättämään. Peruskunnostuksella olisi todella kiire kaikkien rakennusten kohdalla, ja niitä miljoonia ei metrovelkaiselta Espoolta löydy.
Ainut realistinen mahdollisuus kartanoalueen pelastamiseksi on sen nopea myynti sekä ostajalle jokseenkin vapaat kädet saneerauksen toteuttamiselle. Näin se vain on.
Juhani Rahkonen , Lippajärvi