Haluan kommentoida Elina Hatakan kirjoitusta, jossa hän halusi peltipoliiseja Länsiväylälle.
Liittymien välimatka Länsiväylällä ei ole puoli kilometriä, kuten kirjoittaja väittää. Kartasta voi jokainen todeta, että liittymävälit ovat yhdestä hieman yli kahteen kilometriin. Tämä liittymäväli ei aiheuta mitään ongelmia ajaa Länsiväylällä 100 km/h etenkään Kehä II:n liittymästä länteen päin, jota rajoitusta ehdotin kirjoituksessani. Kirkkonummen puolella nopeusrajoituksen pitäisi olla 120 eikä vain nykyinen 100 kilometriä tunnissa.
Kehä I:lle on asennettu todella liikaa peltipoliiseja. Joka kerta kun ajan tuota väylää, tapahtuu ennen peltipoliiseja nopeuden pudotus, toisinaan äkkijarrutuksiakin ja varmuuden vuoksi nopeus usein putoaa selvästi alle sallitun 80 km/h. Tämä aiheuttaa jatkuvaa jarrutusta ja kiihdytystä eli haitariliikettä. Kehä I ei ole lainkaan mukava väylä ajaa. Halutaanko Länsiväylälle samanlainen haitariliike? Jos halutaan, liikenneturvallisuus saattaa pikemminkin heiketä.
Viranomaiset puolustavat peltipoliisien lisäämistä erilaisin argumentein, joihin kaikkiin en usko. Toisaalta on ymmärrettävää, että näin toimitaan, jotta päättäjät myöntäisivät rahoituksen uusille peltipoliiseille.
Olen edelleen sitä mieltä, ettei peltipoliiseja tarvita Helsingin sisääntulomoottoriteille, mutta sen sijaan tarvittaisiin muuttuvat nopeusrajoitukset, kuten 1-tielle Helsingistä Kehä III:lle on tulossakin. Länsiväylälle Kehä II:n ja Kivenlahden välille paras ratkaisu olisi muuttuva rajoitus eli vain todellisina ruuhka-aikoina 80, muuten 100 kilometriä tunnissa.
Kannattaa aina muistaa, kuinka paljon yhteiskuntataloudelliset kustannukset nousevat, jos matka-aikoja pidennetään.
Esa Sairio