Espoon kaupunki on aikojen saatossa ja nyt koronan jyllätessä säästänyt kaikesta mahdollisesta, kilpailuttanut jokaisen asian niin, että valikoiduksi tulee palveluntuottaja, jolla on esimerkiksi sentinkin halvempi hinta kuin toisella. Nyt kohderyhmäksi on valikoitunut niin surulliselta kuin se kuulostaakin: mielenterveyskuntoutujat.
Monille oli henkireikänä entinen Klubitalo-konsepti , jossa pystyi tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä ja jossa syrjinnästä ei ollut tietoakaan. Se kun loppui, moni joutui psyykkisen rasituksen takia jopa psykiatrian sairaalahoitoon. Tilalle tuli tietenkin uusia palveluntarjoajia, jotka kaupunki koki järkevimpinä, mutta jotka eivät ehkä kuitenkaan olleet mieluisampia asiakkaille. Näistä esimerkkinä Hyvä Koti -konsepti Espoon keskuksessa sekä Leppävaarassa, mutta kas kummaa asiakkaan täytyy maksaa käydäkseen siellä.
Toinen asia, mikä suuresti on nyt aiheuttanut monelle kuntoutujalle harmaita hiuksia, on työtoimintapaikkojen karsiminen. Esimerkkinä tästä ovat Esperin tuottama työkeskus Kauklahdessa, missä minäkin olen tykännyt käydä sekä Edistia-konsernin tarjoama työtoiminta, jotka ollaan lopettamassa 31.3.2021 mennessä viimeistään, kaupungin päätöksellä nämäkin. Ei mielenterveyskuntoutuja ehkä näissä sen työtoimintarahan perässä juokse, vaan sen takia, että on löytänyt päiviinsä mielekästä tekemistä. Jotain muuta kuin nyhjöttää ja masentua kotona tai sitten pahimmissa tapauksissa syrjäytyä yhteiskunnasta kokonaan.
Tämmöisissä asioissa kaupunki on nyt päättänyt säästää ja samalla varmaan otetaan lisää velkaa tai käytetään näistä palveluiden alasajoista säästyneitä euroja jonkun muun toiminnan tukemiseen. Olisiko jo päättäjien jopa siellä Arkadianmäelläkin herättävä tällaiseen, kun tuntuu, että ilmastonmuutoskin on isompi asia kuin alati kasvava joukko mielenterveyskuntoutujia, joista osa kuuluu jo iän, vamman tai sairauden takia riskiryhmiin. Kaupungin pitäisi nyt punnita, että mitä ollaan tekemässä ja mahdollisesti mitä ollaan jo tehty.
Mielenterveyskuntoutuja 37 vuotta