Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon saavutus on eliniän lisääntyminen, eikä tässä mitään ongelmaa olisikaan, jos lapsia syntyisi entiseen tahtiin. Työikäisten määrä kuitenkin vähenee samalla, kun yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa. Tämä näkyy jo nyt hoitajien puutteena monessa paikassa.
En haluaisi nähdä tätä ongelmana vaan yhteisenä ratkaisuna, koska työkseni edustan yrityksiä, joilla on teknologiaratkaisuja niin ikääntyneiden kuin ammattilaisten avuksi. Minä, kuten monet muutkin, haluan asua kotona, myös ikääntyneenä mahdollisimman pitkään. Tämä onnistuu panostamalla ennaltaehkäisyyn, hyvään sairauksien hoitoon ja kuntoutukseen sekä kotona asumista tukeviin palveluihin. Näin toimintakykyiset elinvuodet lisääntyvät ja ympärivuotisen hoivan tarve vähenee.
Kyse on myös elämän laadusta, kun kotona voi elellä tyytyväisenä ja turvallisesti, kuitenkin itselleen sopivan yhteisöllisesti. Omien voimavarojen käyttö pitää virkeänä ja luo onnistumisen kokemuksia. Myös omaisia tarvitaan auttamaan mahdollisuuksiensa mukaisesti. Tärkeää on tukea heitä ja tarvittaessa auttaa irti huolen taakasta. Syyllistäminen ei johda mihinkään.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa! He turvaavat ja auttavat ammattitaitoisesti ja voivat itsekin toivottavasti hyvin. He johtavat rohkeasti itseään ja heitä johdetaan hyvin, jolloin syntyy työhyvinvointia. Johtajuus pitää nostaa kunnia-asemaan sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Kun ammattilaisten määrä tulevaisuudessa vähenee, suuri kysymys onkin, mihin ammattilaisen osaaminen kannattaa kohdentaa? Muuhun löytyy ratkaisuja, kun niitä yhdessä etsitään.
Kunnan tukee toimillaan kokonaisvaltaista hyvinvointia, hallitsee vanhustenhuollon kokonaisuutta ja toimii palvelujen vastuullisena järjestäjänä. Kunnat myös hyötyvät taloudellisesti onnistuneesta toiminnasta. Kotihoito ja kuntoutukseen satsaaminen tulee halvemmaksi kuin ympärivuorokautinen hoiva.
Saara Hassinen , Kirkkonummi