Lasten ja nuorten urheilutoiminta on käytännössä pysäytetty suurilta osin Espoossa, ainakin jos on kyse sisälajista ja kaupungin tiloista.
Samaan aikaan Black Friday -”shoppailufestareilla” on valtava väentungos, kun jokaisen pitää saada säästettyä se viimeinenkin euro uudesta leivänpaahtimesta. Eikä tässä vielä kaikki. Myös kapakat saavat pitää ovensa auki ja tarjoilla aina kello 22 asti. Vastuu jää asiakkaalle.
Ari Virtanen kirjoittaa (HS 18.1.), kuinka viime vuoden aikana isoimpien lajien harrastajamäärät ovat tippuneet kymmenillä tuhansilla harrastajilla. Tämän lisäksi hän kertoo toisessa artikkelissaan (HS 18.1.), kuinka lasten, lajien ja seurojen eriarvoisuus lisääntyy nykyisten säädösten johdosta. Tämä on todella huolestuttavaa!
Olemme viime vuosina saaneet lukea lasten ja nuorten syrjäytymisestä sekä heikentyneestä yleiskunnosta. Olemmeko ajamassa heitä entistä syvemmälle kuiluun, josta ei enää kivuta ylös ilman nostokurkea?
Liikunta on lapsille ja nuorille paljon muutakin kuin urheilullinen harjoitus. Sen kautta luodaan kaverisuhteita, opetellaan vastuunottamista, selvitetään vaikeita asioita sekä parannetaan terveyttä ja vastustuskykyä.
Näiden asioiden valossa onkin vaikea ymmärtää, miksi juuri lapsilta ja nuorilta on viety pois yksi tärkeimmistä kehittymismahdollisuuksista elämän polulla. Kun tätä peilataan tutkimustuloksiin, joissa kerrotaan, että todennäköisyys koronan tarttumiseen lasten ja nuorten keskuudessa on todella pieni, ei ainakaan minun pieni mieleni ymmärrä näitä päätöksiä.
Joten eiköhän päästetä lapset ja nuoret taas urheilemaan, oppimaan ja nauttimaan liikunnan riemusta. Näin voimme vähentää tai jopa välttää tulevaisuuden kustannuksia lasten ja nuorten erilaisten ongelmien osalta. Huomioitavaa on myös se, että tälläkään hetkellä lapset ja nuoret eivät elä minkäänlaisessa karanteenissa, vaan näkevät toisiaan päivittäin koulussa.
Mika Poutala