Lukijalta: Kaupungin korkealentoiset strategiat eivät kiinnosta, Espoon tulisi olla meitä espoolaisia varten

Kuluneen vuoden aikana olen huomannut kuinka paljon käytän ja arvostan lähivirkistysalueita, niitä tuttuja metsäreittejä kodin lähellä. Eräs usein kulkemani ulkoilupolku Tapiolassa on jo pitkään ollut huonossa kunnossa: valaisimiin ei ole vaihdettu palaneita lamppuja eikä polun pohjaa hoidettu. Tein naiiviuttani sen virheen että ilmoitin tästä kaupungin tekniseen toimeen palautelomakkeella.

Kaupungin ratkaisu asukkaan parannusehdotukseen oli käydä repimässä pois kaikki valaisinpylväät. Näin siis toimeenpannaan kauden 2017–2021 kunnianhimoista strategiaa ”Euroopan kestävin kaupunki”, jossa korostetaan “helposti saavutettavien lähivirkistysalueiden” merkitystä.

Onneksi maailmani ei tähän romahtanut, enkä lannistunut palautteeni aikaansaamista toimenpiteistä, jotka olivat päinvastaiset kuin mitä yhteydenotollani tavoittelin. Pikemminkin olen yllättynyt että kaupunkilaisen murheet saavat virkakoneiston toimimaan näin ripeästi.

Tästä viisastuneena täytynee lähettää kaupungille lisää palautetta. Pitäisi yimby-hengessä vaatia painokkaasti, että Mankkaan Lukukallio, Henttaan vielä jäljellä olevat pellot sekä varsinkin Keskuspuisto on ensi tilassa rakennettava täyteen tyylittömiä tornitalonjärkäleitä, massiivisia kauppakeskuksia unohtamatta. Ja Rantaraitille pikaratikka! Olisin oikein hyvilläni, jos kaupunki tarttuisin näihin ehdotuksiini samalla tarmolla ja toteuttamistavalla, kuin ensimmäiseen palautteeseeni.

Tai ehkä parempi lopputulos lähiluonnon kannalta saavutettaisiin sillä että seuraavaan strategiaan kirjattaisiin tavoitteeksi mahdollisimman vaikeasti saavutettava lähiluonto, jonka eliminointiin pyritään holtittomalla täydennysrakentamisella.

Ääneni tulee saamaan se, joka lupaa tekosaarten ketjun Tallinnaan asti ja muuttaa Merituulentien kävelykaduksi!

Vakavasti sanoen, minua ei kiinnosta mitä superlatiiveja kaupunkini väittää korkealentoisissa strategioissaan olevansa ja mitä utopiaa kohti pyrkivänsä. Havainnekuvilla minua ei hurmata. Sen sijaan paljon tärkeämpää on tuntea, että Espoon kaupunki on meitä espoolaisia varten. Osallisuuden kokemus, jota voisi hellästi nimittää kotiseuturakkaudeksi, syntyy siitä, että tunnen voivani vaikuttaa asuinympäristööni ja tehdä siitä paremman itselleni ja muille.

Pidetään Espoo Euroopan espoolaisimpana kaupunkina!

Aarni Tiitinen

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.