Olen ahkera Rantaraitin kulkija. Kävelen, sauvakävelen, hölkkään. Vastaan tulee kaikenikäisiä kaupunkilaisia, koirien ulkoiluttajia, pyöräilijöitä, turistejakin.
Raitin viehätys perustuu sen saavutettavuuteen, 40 kilometrin pituuteen, vuodenaikojen vaihteluun, monipuolisiin luonto- ja maisemanäkymiin ja etappeina toimiviin rantapalveluihin. Sekä ihmiset että koirat tapaavat tuttuja. Kaikki hyvin!
Länsimetron varteen kävelyetäisyydelle Rantaraitista muuttaa 70 000 uutta asukasta. Kasvu vastaa Vaasan, Hämeenlinnan tai Lappeenrannan väkilukua ja on noin puolet Espoon kasvutavoitteesta. Jo nyt on näkyvissä, että luonto kuluu paikoitellen puhki. Mitä enemmän kulkijoita, sen enemmän kuluttajia.
Edessä on valintoja. Joko annetaan luonnon kulua puhki, rajoitetaan kulkureittejä herkimmillä paikoilla luonnonsuojelualueiden tapaan tai korvataan nykyisiä luonnonympäristöjä paikallisesti kaupunkimaisemmalla, kulutusta kestävämmällä ympäristörakentamisella.
Paras ratkaisu on jakaa rasitusta ja toteuttaa Espooseen väestönkasvua vastaavia yhtä vetovoimaisia muitakin vaihtoehtoja.
Espoonjokilaakso tarjoaa parhaat mahdollisuudet. Se johtaa Kirkkonummen naapurista Espoon läpi Vantaalle. Sen varrella on vaihtelevaa luontoa, historiaa, kulttuuria ja palveluja, joita voidaan edelleen kehittää, kun syntyy tarve ja motiivi. Samalla voidaan ratkaista luontevalla tavalla Träskändan kartanon häpeällinen alennustila. Kartanon sijainti tarjoaa loistavat puitteet kävijäkeskukselle, jossa voidaan informoida reitin erityslaatua ja tarjota kulkijoille pysähdyspaikka ja lepohetki.
Reitin lyhyitä palasia sisältyy kyllä Kotiseudun ulkoilupolut -ohjelmaan, mutta konkreettiset toimenpiteet puuttuvat ja visio on vielä yhteen sovittamattomina palasina.
Tarvitsemme Espoonjokilaakson reitistölle konkreettisen toteutusohjelman.
Juha Hovinen
rakennusneuvos
vihreiden kuntavaaliehdokas