Espoon talous on kriisissä. Valtuusto on hyväksynyt tasapainotusohjelman, jolla pyritään saamaan aikaan säästöjä.
Tässä yhteydessä on nostettu esiin digitalisaatio, joka tuo kaupungille säästöjä. Pandemia onkin kiihdyttänyt digitaalisten ratkaisujen käyttöä. Koululaiset käyvät etäkoulua erilaisia digitaalisia ratkaisuja käyttäen. Sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan nyt netin välityksellä. Tavaroita ja palveluja voi tilata, virallisia ilmoituksia tehdä ja pankkiin voi mennä nopeasti älypuhelimella. Kuulostaa hyvältä.
Nopealla digitalisaatiolla on myös nurja puolensa. Meillä on suuri ryhmä ikäihmisiä, jotka eivät työelämässään ole käyttäneet tietokoneita tai älypuhelimia. Heidän on vaikea hoitaa jokapäiväisiä asioitaan. On nuoria, jotka kyllä käyttävät sutjakkaasti eri sosiaalisia medioita, mutta jotka eivät osaa etsiä esimerkiksi virallisia tietoja netistä. Espoossa asuu ihmisiä, joilla ei ole tarvittavia laitteita tai tarvittavia apuvälineitä tai tarvittavaa osaamista laitteiden käyttöön. Pelkästään digitaalisten vaihtoehtojen tarjoaminen aiheuttaa eriarvoisuutta.
Digitaalisten laitteiden hyödyntäminen voi aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja eristää kaupunkilaisia. Ihmisille on myös oltava tarjolla mahdollisuus perinteisten tapojen käyttöön. Ikäihmisille on oltava paperiversioita ja asiakaspalvelijaa on voitava tavata kasvotusten.
Digitaalisuus on hyvä asia, kunhan ratkaisuja kehitetään kaikkien ehdoilla. Ratkaisujen pitää olla yksinkertaisia ja ymmärrettäviä ja niiden käyttämisen on oltava helppoa. Ratkaisujen kehittämisessä on alusta lähtien otettava vanhat, nuoret, vammaiset, maahanmuuttajat, kaikenlaiset käyttäjät mukaan suunnitteluun. Näin voidaan saada kaikki mukaan ja kustannuksia säästyy, myös Espoossa.
Nina af Hällström
kaupunginvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (r.)