Länsiväylä-lehdessä toistuvat saman aiheiset kirjoitukset kuin lääketieteen tohtori Mia Laihon mielipide lehdessänne:”Lapsia ja nuoria on autettava juuri nyt”. Kirjoituksessa on hyvin kartoitettu auttamisen tarve ja siinä haetaan kokoon auttajia ongelmalliseksi koettavaan tilanteeseen. Ei ole uutta, että vanhemmat, jo vakiintuneet ikäpolvet kokevat nuorison tilanteen vaikeana ja autettavana – vaikeana ja että ihmisten pitäisi herätä auttamaan nuoria.
Kirjoituksessa mainitaan kuin prinsessasadussa koolle kutsuttavat auttajat: perheet, koulu, oppilashuolto, lastensuojelu, poliisi ja muu sosiaali- ja terveydenhuolto.
Sadussa usein jää kutsumatta yksi nuorten kummi ja tässä tapauksessa kutsumatta jää henkistä ja hengellistä tahoa edustava kirkko.
Olen Espoossa lähes koko ikäni asuneena havainnut, että kirkko ja kirkon työntekijät tekevät paljon käytännön auttamistyötä nuorten hyväksi ja kohtaavat nuoria kaduilla, ostoskeskuksissa, rippileireillä ja kirkon tilaisuuksissa. Kuitenkin yhteiskunnallisesti vaikuttaa siltä, että näiden kaikkien hyvien auttajatahojen välillä vallitsee kuilu, jota näyttää olevan vaikeata ylittää.
Yksi nuori pelastuakseen ei yleensä tarvitse niin suurta joukkoa kuin laskemalla edellä mainitusta. Työryhmän kooksi tulisi vähintään noin kymmenen tukihenkilön ryhmä nuorta kohden. Ehkä toivottomuus ja nuorten ongelmien jatkuvuus osittain johtuu siitä, että aikuiset tekevät auttamisesta itselleen lähes mahdottoman yhtälön.
Kymmenen tukihenkilön muodostamaa ryhmää jokaiselle nuorelle ei mitenkään ole mahdollista tuottaa. Tämä ongelma näyttää luupilta, johon jatkuvasti törmätään.
Käytännön elämässä nuorelle riittää yksi hyvä tukihenkilö ehkä sentään perheensä lisäksi. Tietokoneet auttavat nykyään meitä ihmisiä resurssien suunnittelemisessa ja jakamisessa. Nuoria auttamaan kykenevät tahot pitäisi kirjata resurssiksi ja ongelman ratkaisun alkuvaiheessa nuorelle valitaan tukihenkilö sen perusteella, minkä nuori itselleen valitsee.
Edellä mainituista auttajatahoista kirkon työntekijä mukaan luettuna voitaisiin ehdottaa nuorelle yhtä tukihenkilöä, jonka luona nuori käy säännöllisesti, kunnes oltaisiin valmiita tarvittaessa vielä suuremman tiimin kohtaamiseen nuoren ongelmissa.
Suomen valtiojärjestyksen mukaan Suomen kirkko on evankelis-luterilainen kirkko, joka on rakentanut kattavat yhteiskuntapalvelut ihmisen henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin hyväksi. Kirkkoa ei kannata jättää ulkopuolelle ongelmien ratkaisuissa. Kaikessa pelastumisessa, myös nuoren ihmisen pelastumisessa, on kysymys myös hengestä ja ihmisen henkisestä puolesta. Jospa nuorten nykyisten ongelmien ilmenemisessä puhuu lähes kuulumattomaksi ajettu henki, jota myös pitäisi voida kuulla.
Lääketiede vastaa nykyisin hyvin ihmisen fyysisiin ongelmiin ja espoolaisena seurakunnan jäsenenä uskon myös kirkon vastaavan nykyisin hyvin ihmisten ongelmiin henkisen tuen palvelijana.
Tarja Kaltiomaa
kirjailija