Matinkylän jäähallin parkkialueen muuttuminen maksulliseksi sai jääkiekkopiirit raivon valtaan, syystäkin. Euron, parin tuntimaksu voi kuulostaa mitättömältä. Sitä se ei ole. Halleilla pyörii tuntitolkulla lukuisa joukko pelaajien vanhempia ja vapaaehtoisia toimihenkilöitä: huoltajia ja valmentajia.
Karkeiden laskelmien mukaan toimihenkilöiden pysäköintikuluista koituisi pelaajaa kohden vuodessa 300 euron lisäkulu. Näin Matinkylän hallilla käyviä rokotettaisiin 200 000 eurolla.
Aktiivista harrastustoimintaa on piinannut jo pitkään sen tyyriys. Moni nuori on juuri kustannusten takia tahtomattaan kentän laidalla.
Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n laskentamallin perusteella kuuden espoolaisen jalkajoukkueen tuottama yhteiskunnallinen hyöty oli lähes 50 miljoonaa euroa vuodessa. Taloudelliset ja terveydelliset hyödyt ylsivät reippaaseen 40 miljoonaan ja sosiaalinen hyöty lähes yhdeksän miljoonaan euroon.
FC Hongan toiminnanjohtaja Petri Harainen korosti toukokuisessa tiedotteessa, ettei seuratoiminta pyörisi ilman vapaaehtoistoimijoita. Laskelmissa huomioitiin nimenomaan myös vapaaehtoistyön tuomaa sosiaalista hyötyä. Se perustui EU:n tekemään arviointiin urheilun vapaaehtoistyön arvosta.
Etelä-Espoon Pallon puheenjohtaja Jussi Mononen ja Espoon Palloseuran toiminnanjohtaja Janne Ohralahti nostivat esille harrastuksen roolin: se on merkittävä syrjäytymisriskin pienentäjä. Urheilu, varsinkin joukkueurheilu juurruttaa nuoren ympäröivään yhteiskuntaan.
Espoolaiset jalkapalloseurat liikuttavat lähes 5 400 lasta ja nuorta, ja toimintaa pyörittää jopa 1 200 eri-ikäisten vapaaehtoisten joukko.
Puhuttiinpa mistä tahansa urheilulajista tai laskentakaavasta, on selvää, ettei lajien harrastamisen toimintaedellytyksiä pidä ehdoin tahdoin kaventaa. Jokainen tietää, mitä siitä seuraa, kun vapaaehtoiset heittävät pyyhkeen nurkkaan tai perheissä joudutaan tekemään taloudellisin perustein katkeria päätöksiä.
Heli Koivuniemi
päätoimittaja
heli.koivuniemi@media.fi