Tähän mennessä on käynyt selväksi, että Espoo-vetoinen kulkukeskus on epäonnistunut tapa järjestää vanhus- ja vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluita. Vaihtoehtoista mallia kulkukeskukselle etsitään nyt kuumeisesti, ja nyt on liikkeellä väki, joka pitää itseään kokemusasiantuntijoina ja haluaa saada mielipiteidensä mukaista kuljetuspalvelua.
Uuden kuljetuspalvelun pohjana pitää olla vammaisten oikeuksia koskevat substanssilait ja kansainväliset sopimukset, joita ovat esimerkiksi vammaispalvelulaki, yhdenvertaisuuslaki, saavutettavuuslaki, perustuslaki ja YK:n vammaissopimus. Näiden lakien ja sopimusten sanoma ja sisältö on ehdoton, eikä niiden tulkinnan tulisi nojautua yksilöiden mielipiteeseen.
Ainoa taho, joka on tähän tehtävään riittävän asiantunteva, ovat valtakunnalliset ja paikalliset vammaisjärjestöt, sillä he tuntevat vammaisia koskevat lait kaikkein parhaiten. Vaikka yksityishenkilöiden osallistaminenkin on tärkeää, ei yksilöille voida antaa näin tärkeissä asioissa määräävää roolia varsinkaan, jos heillä ei ole roolia edustavassa järjestössä tai toimielimessä, kuten vammaisneuvostossa.
Esimerkiksi Vantaan ja Keravan yhteishankintana toteutetun vanhus- ja vammaispalvelulain mukaisten taksikyytien kilpailutus toteutettiin osallistamisen näkökulmasta erinomaisesti. Vantaa–Kerava-mallin kehittämisessä oli mukana yli sata eri vammaisjärjestöjen edustajaa. Vammaisjärjestöjen osallistamisen kautta malliin saatiin toteutettua useita onnistuneita innovaatioita, kuten matkojen määrän näkyminen kuiteissa; korjaus on työn alla, ja mahdollisuus soittaa suoraan vakiotaksille. Nämä asiakastyytyväisyyttä lisäävät toimintamuutokset ovat myös kunnan kannalta edullisia, sillä ne vähentävät kustannuksia.
Oli pohja kulkukeskuksen korvaavalle järjestelmälle mikä tahansa, keskeisessä roolissa ovat taksiyrittäjille maksettavat avustuslisät. Jos avustuslisälliset tarjoukset jäävät pois kilpailutuksella valituista, on vaikeavammaisille tarpeellisen kaluston hankkiminen taksiyrittäjille lähes mahdotonta, jolloin vammaislakien vaatimukset eivät toteudu. Toimivan kilpailutuksen myötä mallissa voidaan myös taata päivystyspalvelu, jolloin taksien hankkiminen on mahdollista vammaisille mihin tahansa kellonaikaan. Näin jo perustuslaissakin taattua vammaisten oikeutta liikkua kuten kaikki muutkin ei rajoiteta.
Järjestely, jolla vammaisten kuljetukset hoidetaan kunnissa tulevaisuudessa, on vielä epäselvä. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että tämän uuden järjestelyn pohjana tulee toimia lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset ja asiantuntijoiden kuten vammaisjärjestöjen ja -neuvoston lausunnot, eikä yksittäisten kokemusasiantuntijoiden mielipiteet. Lakitekstit ja asiantuntijalausunnot eivät välttämättä aina ole yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin provosoivat mielipidetekstit, mutta niiden sisältö on taattua objektiivista asiaa eikä vain yhden ihmisen subjektiivinen näkemys.
Uuden kuljetuspalvelun pohjana pitää olla lait ja kansainväliset sopimukset.
Hannele Rauhanen
Kirkkonummi
Katarina Vasica
Lohja