Kehitys on mennyt viime vuosikymmeninä vauhdilla eteenpäin niin lääketieteessä kuin hoiva-aloilla ja teknologiassa. Laitoshoitoja on purettu. Kehitysvammaiset ja psykiatriset potilaat muiden muassa ovat täällä keskellämme omissa kodeissaan. A- ja B-sairaalat ja kehitysvammalaitokset on otettu muuhun käyttöön, eikä kunnalliskoteja muista enää kukaan.
Jotain uutta ja hämmentävää on tapahtunut. Kun kävelen lähiössä, tulee noin 300 metrin päässä vastaan isohko talo. Toista katua kulkiessani tulee 600–700 metrin päässä vastaan komean näköinen kivitalo. Siellä on monessa kerroksessa hoiva-asukkaita. ”Pääosin muistisairaita”, sanoo pöydän takana istuva naishenkilö. Jatkaessani matkaa löydän matalan rakennuksen, jossa ohikulkija sanoo asuvan vanhuksia.
Mitä tämä tarkoittaa? Ihmisten elinikä on pidentynyt ja, kun ihmiset eivät pärjää kotioloissa, niin heidät sijoitetaan hoivataloihin. Asukkaat näyttävät olevan pääasiassa naisia. Johtuuko se heidän pitemmästä eliniästään, vai hoitavatko miehet kuntoaan paremmin? Ihmisen kunto alkaa rapistua jo keski-iässä pikku hiljaa, ennemminkin. Tämä koskee aivotoimintoja, mutta myös lihaksistoa, verenkiertoa ja niin edelleen, siis koko ihmistä.
Totta on, että elinikä pitenee ja vanhusmäärä lisääntyy. Vanhuus ei ole sairaus, eikä se sinänsä merkitse dementiaa tai liikuntakyvyttömyyttä tai unettomuutta ja niin edelleen. Toki monet toiminnot heikkenevät ja kuolema kohtaa aikanaan. Meille on tullut arkiseksi, ehkä helpoksi vaihtoehdoksi, sijoittaa ikäihmiset syrjemmälle. Siis lisää hoivakoteja ja hoitajia. Se on loputon kierre. Hoivayritykset ovat ottaneet tilanteen haltuun.
Tarvitaan uusi järkiperäinen ja rohkea lähestymistapa opettaa ihmiset tunnistamaan voimansa ja heikkoutensa, tarjota heille yhteisöllisyyttä, toimintaa ja ideoita. Ihminen tarvitsee kaikissa vaiheissaan liikettä ja virikkeitä. Isoissa elämän muutoksissa, kuten eläkkeelle jäädessä, hämmennys ehkä ottaa yliotteen. Erityisesti silloin ikääntyvä ihminen tarvitsee liikuntaa, lihasvoiman ja vireyden sekä aivotoiminnan ylläpitämistä.
Inspiraatio tähän on yhteisöllisyys, hyvä ruoka, laulu ja leikki. Vanha sanonta: jos sauna, viina ja terva eivät auta, tauti on kuolemaksi. Voimme tuoda sen tähän päivään: jos liike, laulu ja hyvä ruoka eivät auta, täytyy keksiä uusia keinoja. Saunakeskus/Toimintatalo Pitkäjärvenrantaan -kuntalaisaloite on tarkoitettu tähän.
Eläkeikä on vain yksi virstanpylväs. Kehon ja aivojen rapistuminen alkaa paljon varhaisemmin. Ihmiset, myös lapset ja nuoret, pitäisi herättää tunnistamaan oma vointi ja hoitamaan itseään. Liike on lääke elämän kaikissa vaiheissa.
Marjaleena Koskiniemi
neurologi, lastenlääkäri