Koulujen ja oppilaitosten arkea piinaava hankehumppa on pitkään kuumentanut tunteita. Saija Ledig kritisoi jo pari vuotta sitten (Opettaja 30.8.19) innovaatioihin, digitalisaatioon ja moderneihin oppimisympäristöihin keskittyviä hankehumppia.
Projektien pyörteessä hämärtyy Ledigin mielestä koulutuksen perimmäinen tavoite: kasvatus ja oppiminen. Uuvuttava byrokratia ja raportointi sumentavat tarkoituksen.
Tapiolan Aarnivalkean koulun Erasmus-projektissa hankeavustajaa olisi kaivattu. Tuula Heikkinen täytti hakemuksen ja ryhtyi vetämään usean vuoden kestävää stereotypioista sukupuolten tasa-arvoon -hanketta.
Monikansallisten projektien läpivienti onnistuneesti edellyttää vastuuopettajilta erityistä henkilökohtaista motivaatiota, periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Valvottuja öitä.
Aarnivalkean projektin tavoitteena on auttaa lapsia ymmärtämään tasa-arvon käsite sekä opettaa erilaisuuden kunnioittamista. Oppilaat Ranskasta, Kreikasta, Romaniasta ja Suomesta kirjoittivat ja kuvittivat tunnetuista saduista omat versionsa. Saduissa nykypäivän hyvä painiskeli pahuutta vastaan. Rikkauksien ja omaisuuksien vastavoimana oli jakaminen. Valtameriä suojeltiin ja kierrätys kukoisti. Pinttyneitä odotuksia siitä, mitä tytöistä ja pojista pitäisi tulla, murrettiin.
Koululaiset tutustuivat toistensa arkeen ja verkostoituivat. Satukirjan kuvitusta ohjasi ammattilainen Italiasta, Teamsin välityksellä. Työskentelykielenä oli englanti.
Rehtori Stina Tonteri totesi kirjan julkistamistilaisuudessa näin: on asioita, joista emme ajattele samalla tavalla. Se on nähtävä rikkautena. Saduissa on silti samankaltaisuuksia. Ne kiehtovat mystisellä tavalla meitä ja opettavat maailmasta paljon.
Arvaattekin ehkä jo. Jotta jälkipuheilta vältytään, projektiin osallistuneet lapset on valittava virallisilla arpajaisilla. Tungosta on. Eikä ihme.
Heli Koivuniemi
päätoimittaja
heli.koivuniemi@media.fi