Suomi on ylpeillyt kansalaisyhteiskunnalla, jossa on korkea lukutaito, luottamus ja halu toimia yhteiseksi hyväksi. Nämä syystäkin ylpeyttä herättävät asiat eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä vaan niitä tulee vaalia. Yksittäisen kaupunkilaisen kannalta kansalaisyhteiskunnan kulmakivenä toimii kirjasto. Vapautta ja tasa-arvoa vaalivan kirjaston tulee olla kaupunkilaista lähellä ja saavutettavissa myös pienemmin voimavaroin sinnitteleville. Yksi yleisimmistä syistä kirjaston käyttämättä jättämiseen onkin liian pitkäksi koettu etäisyys (Nummela 2008).
Erityisen tärkeää saavutettava lähikirjasto on juuri lukemaan opetteleville lapsille, jotka ovat vielä innoissaan uudesta, puhkeamassa olevasta, taidosta. Yhdessä lukutaidon kanssa kasvaa myös elinpiiri, jota ekaluokkalainen tutkii myös omatoimisesti. Lasten itsenäinen liikkuminen kirjastoon oma kirjastokortti taskussa tulee turvata ja huolen lasten lukutaidosta tulee näkyä myös kaupungin päätöksenteossa. Kirjasto on peruspalvelu, jonka tulee olla saavutettava meille kaikille. Kirjastolain mukaan kunnan on myös kuultava asukkaita yleisiä kirjastoja koskevissa keskeisissä päätöksissä.
Kirjasto on ollut osa Laajalahden kylän elämää 1950-luvulta lähtien. Kyläkirjasto on muuttunut osaksi monikulttuurista kaupunginosaa Espoon kasvun myötä ja kirjasto on kehittänyt omaan toimintaansa sen mukaisesti. Kirjasto on ollut aktiivinen niin lukukoira- kuin kielikahvilatoiminnassa. Se on myös tehnyt aktiivista yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa; osallistunut Laajalahtipäivän tapahtumiin ja lasten kesäkulttuuripassi -toimintaan.
Laajalahden kirjasto on alueen asukkaiden kulttuurikeskus, jossa voi oppia, työskennellä, harrastaa ja osallistua kansalaisvaikuttamiseen. Kirjasto on koti nuortenilloille, perhekerholle, marttayhdistykselle ja Laajalahti ry:lle. Vuosikymmenten aikana kirjastossa ovat kokoontuneet mitä moninaisimmat paikallisryhmät pikkupioneereista, pyhäkoululaisiin, steppaajiin ja Pokemon liigalaisiin. Kaikki tämä paikallinen toiminta tarvitsee tiloja myös tulevina vuosikymmeninä.
Sotainvalidien talkoilla rakentama kiinteistö on nykyisin kaupungin omistuksessa ja yhden kirjastokäynnin kiinteistökustannus on Espoon edullisimpia, vain 60 senttiä. Tätä voi verrata Entressen kirjaston 2 euron ja Sellon kirjaston 1,7 euron tilakustannuksiin käyntiä kohden. Pienet lähikirjastot ovat sekä saavutettavia että kustannustehokkaita. Kirjaston lopetus toisi Espoon kaupungin kirjastokuluhin näennäisen 0,6 prosentin säästön. Paikalliseen kulttuuri- ja kansalaistoimintaan kohdistuva isku olisi lamauttava ja sen kerrannaisvaikutukset näkyisivät myös kaupungin kassassa.
Heli Nikunen
Laajalahti ry