Lukijalta: Onko Espoo unohtanut ihmisoikeudet?

Vaikeasti liikuntaesteinen poikani kiidätettiin takaisin kotiin HUSin röntgenistä, koska ei keksitty, miten hänet saataisiin nostettua kuvauspöydälle. Poikani painaa 47 kiloa. Nostolaitetta ei ollut saatavilla eikä edes yhtä ihmistä, joka yhdessä poikani avustajan kanssa olisi saanut kevyen ihmisen röntgenpöydälle! Näin koko aamu meni jännittäessä ja henkilökunnan ja taksikuskin aika olisi voitu käyttää paremmin, varsinkin rahan ollessa kortilla.

Uusi yritys viikon kuluttua. Silloin on varmaan paras, että remmiin astuu 78-vuotias isä, joka käden käänteessä pärjää yksinkin. Eihän sentään nostolaitetta asumisyksiköstä raahata mukaan? Poikani tosin ehdotti, että ambulanssi avuksi!

Hämmentävää oli myös kuulla varatessani ultraääniajan, että HUSin Jorvin ultraäänessä ei voi liikkua pyörätuolissa! Mutta Leppävaarassa onnistuu, sanottiin! Ensin hoitaja tosin totesi, ettei heilläkään suju, kun ei ole nostolaitetta. Lopuksi hän lohdutti, että kyllähän se taitaa kuitenkin käydä päinsä. Hän oli valitettavasti väärässä.

Erittäin vaikeavammainen poikani joutui kokemaan, ettei hän sovellu edes röntgenpöydälle. Espoossa vuonna 2021!

Olen ymmärtänyt, että Espoon kaupungin terveysasemien hoitajat saavat nostaa liikuntaesteistä asiakasta ainoastaan, jos käyttävät nostolaitetta. Terveysasemilla ei ole tietojeni mukaan helposti saatavilla nostolaitteita. Eivätkö liikuntaesteiset asiakkaat, kuten me muutkin, tarvitse tutkimusta, joka tapahtuu sängyllä?

Onko Espoo unohtanut ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuuden?

Christina af Hällström-Kuosma

äiti

Espoo

Kommentoi