Espoon kaupungin opiskeluhuollon psykologien rekrytointiongelmat eivät koske pelkästään peruskoulua vaan ulottuvat myös toisen asteen oppilaitoksiin eli lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten koulupsykologeihin. Ongelmat ovat erittäin pitkäkestoisia.
Mielestäni yksi suurimmista Espoon ongelmista koulupsykologien työnantajana on hyvin pitkään ollut ylisuuret työalueet. On eettisesti sietämätöntä yrittää tehdä työtä liian pienin resurssein, kun palveluita pystyy tarjoamaan liian myöhään ja liian vähän. Se on myös erittäin uuvuttavaa. Liian suuri työmäärä aiheuttaa kiirettä sekä hallitsemattomuuden ja riittämättömyyden kokemuksia.
Inhimilliseen kärsimykseen vastaaminen psykologisin menetelmin edellyttää ammattilaiselta mahdollisuutta paneutua ja eläytyä empaattisesti lapsen tai nuoren tilanteeseen, mikä tietysti on kiireessä vaikeaa.
Psykologien työkuorman kasvamista yli sietokyvyn on edistänyt myös se, että nykyisten psykologien on odotettu paikkaavan puuttuvien psykologien työpanosta.
Viime keväänä Espoon koulupsykologeista melkein kolme neljäsosaa olikin eriasteisesti työuupuneita. Vuoden 2018 Kunta10-tutkimuksen perusteella 80 prosenttia psykologeista koki työmääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn.
Kyse ei siis lainkaan ole siitä, ettei psykologeja kouluteta tarpeeksi. Kyse on Espoon kaupungin kyvyttömyydestä korjata psykologien työoloja.
Työolojen ongelmiin kuuluvat esimerkiksi ylisuuret työalueet, erilaiset työelämän joustot, palkkaus, osa-aikaisuus, jatkokoulutusmahdollisuudet, riittävä työnohjaus sekä asiantuntijatyöhön soveltuvat työtilat ja -välineet.
Työntekijän näkökulmasta on myös erikoista, ettei kokeneiden ja erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden työpanokselle millään lailla osoiteta arvostusta työnantajan toimesta; vastavalmistuneet psykologit saavat samaa palkkaa kuin vuosikausia työnantajan palveluksessa tehokkaasti ja tuloksellisesti työskennelleet psykologit.
Ei siis ihmekään, että Espoon koulupsykologien keskuudesta tapahtuu aivovuotoa muun muassa naapurikuntiin, joiden rekrytointitilanne näyttäytyy Espooseen verrattuna myönteisemmältä.
Itse opiskeluhuollon psykologin tehtävä on monen ammattilaisen mielestä hyvin kiinnostava, arvokas ja monipuolinen työ. Lasten ja nuorten auttaminen perustasolla heidän arjessaan on parhaimmillaan erittäin palkitsevaa, mutta työolojen on oltava kunnossa.
Minna Niinimäki
koulupsykologi, toistaiseksi
Helsinki