Aluevaalien kolkutellessa ensimmäistä kertaa ovella, on puoluekenttä aloittanut kampanjoinnit.
Itse olen jo törmännyt puheisiin, kuinka terveyskeskukset ja pienet sairaalat tulisi säilyttää ennallaan, palveluiden saatavuutta tulisi parantaa joka kunnassa, seitsemän päivän hoitotakuu ulotettaisiin myös mielenterveyspalveluihin, sosiaalityöntekijöitä lisättäisiin, synnytysosastoja ei leikattaisi, neuvolaikää nostettaisiin ja iäkkäämmille kansalaisille luotaisiin omalääkärijärjestelmä. Tämä vain mainiten muutaman.
Ajatukset ovat kauniita ja puoluekirjaan katsomatta useat myös laajalti kannatettuja. Vaalien alla tuntuvat kuitenkin harmillisesti sote-kentän lainalaisuudet unohtuvan: väestön ikääntyminen ja urbanisoituminen muuttavat kansallista palvelutarvetta, alalla on huolestuttava vetovoimatekijöiden puute, henkilöstön eläköityminen on runsasta, resurssit ovat rajalliset ja kustannukset ovat jo vuosien ajan olleet kasvussa.
Telttatapaamisia odotellessa toivoisin ehdokkaiden tutustuvan taloustieteestä tuttuun teoriaan vaihtoehtoiskustannuksista. Rajallisten resurssien maailmassa jonkin asian valitseminen pakottaa usein myös luopumaan jostain muusta.
Nuorena äänestäjänä arvostaisin laajojen lupauslistojen sijaan rehellistä keskustelua priorisoinneista. Vain näin, tiputtaessani lipukkeen uurnaan, voin olla varma, mikä on ääneni todellinen hinta.
Werneri Tuompo
Espoo