Vapaus. Turvallisuus. Puhtaus. Ylpeys omaa historiaamme kohtaan. Kuulumista johonkin, josta voi olla kiitollinen. Se tekee Suomesta kodin.
Itsenäisen Suomen täyttäessä 104 vuotta on hyvä miettiä omaa suhdettaan itsenäisyyteen. Mitä se tarkoittaa kiihtyvää vauhtia kansainvälistyvässä yhteiskunnassamme. Mikä suomalaisuuden, omien juurien merkitys tulevaisuudessa on? Mihin juurrumme henkisesti? Pystymmekö turvaamaan itsenäisyyden edellyttämät arvot ja varmistamaan niiden säilymisen?
Itsenäisyyttä juhlitaan perinteisesti menneisyyttä muistellen ja sitä kautta nykyhetkeä arvostaen. Kunnioitamme Suomen puolesta taistelleita ja heitä tukeneita urheita, sisukkaita esi-isiämme ja -äitejämme.
Talvisodan henkeä peräänkuulutetaan eri yhteyksissä. Mitä se tarkoittaa? Yhtenäisyyttä, joka piti sisällään vahvan johtajuuden ja ymmärryksen siitä, minkä puolesta taistellaan..
Nyky-yhteiskunnassa ulkoiset uhat ovat moninaisia. Jopa vaikeasti hahmotettavia ja hankalasti ymmärrettäviä. Sukujuuretkin ulottuvat maantieteellisten rajojen ulkopuolelle. Perinteisesti mielletyt, konkreettiset itsenäisyyden tunnukset eivät enää päde. Omaa rahaa ei ole ja kieltäkin uhkaa rapautuminen. Päätösvaltaa on hajautettu.
Olenko suomalainen, paluumuuttaja vai maahanmuuttaja? Onko sillä väliä, miettii muuan Suomessa syntynyt ja aikuisiällä Suomeen takaisin muuttanut espoolainen. Entä voivatko kaupungin kymmenet tuhannet vieraskieliset kokea olevansa osa itsenäistä Suomea? Aiheellisia kysymyksiä, joihin yhä useampi törmää Espoossakin.
Taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen vastuullisuus luovat pohjaa henkiselle ja fyysiselle turvallisuudelle. Ne ovat arvoja, joilla varmistamme hyvinvointimme – ennen kaikkea vapautemme. Sillä vapaus pitää sisällään myös vastuun.
Liehukoot nämä arvot ajatuksissamme yhtä vapaina ja uljaina kuin siniristilippumme salossa.
Heli Koivuniemi
päätoimittaja
heli.koivuniemi@media.fi