Länsiväylässä 24.11. julkaistiin Espoon keskustanaisten kirjoitus ”Miniasunnot eivät vastaa ihmisen inhimillisiin tarpeisiin”, jossa pieniin asuntoihin viitataan muun muassa ”muutaman neliön koirankoppeina”. Olen vahvasti eri mieltä kirjoittajien kanssa. Mitä jos antaisimme ihmisille itselleen mahdollisuuden valita sopivin koti sen sijaan, että sanelemme omien mieltymystemme perusteella, mikä on inhimillistä ja mikä ei?
Espoossa tarvitaan kaiken kokoisia asuntoja pikkuyksiöistä tilaviin perheasuntoihin. Asumisen tarpeet ja asumiseen käytettävissä oleva rahamäärä vaihtelevat eri elämäntilanteissa. Metron varren kompaktissa yksiössä viihtyvä sinkku voi nopeastikin löytää itsensä omakotitalosta.
Monelle pienehkö asunto hyvällä sijainnilla on järkevin asumisen tapa. Opiskelijoiden, työuraansa aloittelevien nuorten ja kakkosasuntoa työn takia tarvitsevien lisäksi esteettömistä pienistä asunnoista palveluiden vieressä on kasvavaa kysyntää esimerkiksi ikäihmisten joukossa.
Yksiöt ja kaksiot ovat erityisen tärkeitä nuorille ensiasunnon ostajille, joiden budjetti harvoin taipuu suureen neliömäärään. Nykypäivän pari-kolmekymppiselle tyypillisin tapa päästä kiinni omistusasumiseen on ostaa ensin pienehkö asunto, joka ehkä päivitetään palkkatason ja säästöjen karttuessa tilavampaan. Ensiasunnon ostamisesta on tullut korkeiden hintojen vuoksi yhä vaikeampaa eikä sitä pidä entisestään hankaloittaa rajoittamalla haluttujen pienten asuntojen saatavuutta.
Meillä jokaisella on omanlaisemme asumisen unelmat. Jotta niihin voidaan vastata, tärkeintä on varmistaa se, että Espoossa rakennetaan riittävästi koteja kerrostaloyksiöistä omakotitaloihin. Näin jokaiselle espoolaiselle ja Espooseen muuttavalle löytyy tarpeita vastaava koti järkevään hintaan.
Emma-Stina Vehmanen (kok.)
kaupunginvaltuutettu ja kaupunkisuunnittelu-lautakunnan jäsen
Espoo