Hannele Kerola analysoi ansiokkaasti tässä lehdessä 16.12. ongelmia Turun tunnin junan suunnittelun ympärillä. Jatkaisin pohtimalla suuruudenhullulle suunnitelmalle vaihtoehtoja. Uskon raideinvestointeihin edelleen, mutta suuruudenhulluudesta on sitä ennen palattava arkirealismiin.
Rautatiet ovat olleet kautta historiansa ihmisten ja tavaran liikkumista varten ja sitä roolia toteuttaessaan tärkeä tekijä yhteiskunnan kehittämisessä. Rautateiden vaikutus on aina ollut siinä, ja on edelleen, että pääsee junaan ja junasta pois. Asemien ja VR:n liikennepolitiikan merkitys näkyy asemapaikkakuntien elinvoimaisuudessa.
Paikallisjunaliikenne ei ole Suomen väestötiheydellä markkinaehtoisesti kannattavaa, mutta sen merkitys Suomen kansantaloudelle ja aluekehitykselle olisi niin iso, että yhteiskunnan kannattaa sen toteuttamista tukea.
Yksi edellytys raideinvestoinnin kannattavuudesta yhteiskunnalle lähtee siitä, että investointikustannus jää maltilliseksi. Toinen edellytys on, että siitä seuraa hyötyä kansantaloudelle. Suuruudenhulluutta on, että suurnopeushankkeita ajetaan, vaikka niillä ei toteudu näistä kumpikaan.
Taloushyöty saavutetaan sillä, että rata tehdään tavallisena ratana 200 kilometrin tuntinopeudelle maantieverkon risteyskohdilla olevien taajamien kautta ja mahdollisuuksien mukaan moottoritien lähelle ja sille tulee myös tavara- ja paikallisliikenne. Ympäristöhaitat jäisivät minimiinsä ja hinta putoaisi ehkä kolmannekseen. Express-vuoron matka-aika pitenisi korkeintaan viisi minuuttia suurnopeusrataan verrattuna.
Tavaraliikenne ja toimiva paikallisjunaliikenne asemapaikkoineen ovat Express-vuoroja merkittävämmät kannattavuustekijät yhteiskunnan kannalta. Tunnin junien huippukalliit suurnopeusradat ovat juuri niitä investointeja, joista Vesa Vihriälä finanssikestävyyden nimissä varoitti.
Turun tunnin junan osalta suurnopeustavoitteesta johtuva hinta ja Lohja–Salo-väliltä puuttuva ja sen myötä koko yhteysvälin puuttumaan jäävä paikallisjunamahdollisuus johtanevat siihen, että Turku–Helsinki-junayhteys on vielä vuosikymmenet rantaradan varassa, vaikka Espoo–Salo-välin oikoratatarve on ilmeinen.