Espoossa on käynnissä valtava rakennusbuumi, jossa pääasiassa raideyhteyksien varrelle pystytetään kiivaasti uusia kerrostaloasuntoja, aikamme uusia lähiöitä.
Uudet lähiöt ovat erilaisia kuin vanhat väljät lähiöt tai tiivis kaupunkirakenne (umpikorttelit). Vanhoissa lähiöissä (esimerkiksi Olari, Kaitaa, Haukilahti) taloilla oli tilavat tontit, reilusti piha-aluetta eikä naapuritalon seinä ollut näköalana 10 metrin päässä. Helsingin kantakaupungin tiiviisti rakennetuissa umpikortteleissa oli usein rauhallinen ja suojaisa korttelipiha.
Espoon uusissa lähiöissä (esimerkiksi Suurpelto, Finnoo, Espoonlahti, Saunalahti) rakennetaan isoja taloja pienille tonteille käytännössä ilman omaa pihaa ja niin tiiviisti, että usein joka suunnassa on toisen talon seinä näköalana vastassa.
Espoon mallihan yhdistää edellä mainittujen mallien huonot puolet, mutta miksi näin? Toki perusteena voi olla rakennusyhtiöiden tuottojen maksimointi, mutta onko se oikeasti tavoite?
Jarkko Lahtinen
Espoo