Aluevaaleihin liittyvässä keskustelussa on korostettu sote-palvelujen roolia lasten kasvun ja hyvinvoinnin turvaajana. Palveluilla on roolinsa, mutta ensisijassa palvelujen ja laajemmin julkisen vallan tehtävä on tukea vanhempien mahdollisuuksia turvata omien lastensa hyvinvointia ja yksilöllistä kasvua. Tästä on säädetty perustuslaissa.
Vuonna 2020 kunnat käyttivät lähes miljardi euroa lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon. Tekemieni lastensuojelun kuntakyselyjen mukaan joka toinen kansalainen asuu kunnassa, jossa otetaan lapsia huostaan hyvin usein sen vuoksi, että lasten tarvitsema mielenterveyspalvelu ei jostain syystä järjestynyt. Onko julkinen valta tässä onnistunut tehtävässään?
Sijaishuollossa on myös paljon lapsia, jotka olisivat tarvinneet hoitoa ja kuntoutusta neuropsykiatrisiin häiriöihin tai käytöshäiriöihin, mutta eivät ole sitä saaneet eivätkä saa sitä sijaishuollossakaan. Ei tätäkään julkisen vallan onnistumiseksi voi sanoa. Sijaishuollossa olevien lasten määrä olisi huomattavasti pienempi ja sijaishuollon kustannukset muutamia satoja miljoonia pienemmät, jos em. julkisen vallan tehtävissä, joita palveluiksi sanotaan, olisi paremmin onnistuttu.
Sote-uudistuksella nähdään paljon uhkia, mutta sillä on myös onnistumisen mahdollisuuksia. Mahdollisuudet pitää osata käyttää täysimääräisesti ja korjata palvelujärjestelmän puutteet. Lasten ja heidän vanhempiensa tarvitsema tuki lapsen kasvuun on oikeasti pystyttävä turvaamaan paremmin kuin nyt. Juuri tästä sote-uudistuksessa on loppujen lopuksi kysymys.
Aila Puustinen-Korhonen (sd.)
erityisasiantuntija, aluevaaliehdokas
Kirkkonummi