Vaalien alla alkaa puhe hoitajien palkkojen korottamisesta ja kerrotaan, kuinka tärkeää ja vaativaa työtä he tekevät. Kokenutta hoitohenkilökuntaa kuitenkin jatkuvasti lähtee ulkomaille paremman palkkatason vuoksi tai kokonaan alalta uupumisen vuoksi pois.
Marinin hallitus on tarjonnut keinoksi hoitajien koulutusmäärien kasvattamista. Tämä vastaa sitä, että veneen vuotaessa ongelma korjattaisiin isommalla tyhjennyspumpulla. Yhteiskunnan kulut vain lisääntyvät eikä juurisyyhyn puututa.
Hoitajien palkkoihin liittyen epäkohtia tosiaan on. Yksi niistä on hoitoalalla vallitseva demarien sama palkka, sama ammattinimike -ajattelu. Tämä outo oikeudenmukaisuuden näkökulma sai irvokkaan esimerkin viimeksi joulun alla, kun HUS:n vt. toimitusjohtaja perui tietyille koronaosastoille osoitetut ylimääräiset palkkiot. Hänen mielestään se soti henkilökunnan tasavertaisuutta vastaan. Paikallista sopimista työvoiman houkutteluun pystyttäisiin käyttämään jo nyt, jos sitä uskallettaisiin tasapäistämisen kulttuurissa käyttää. Jo nyt on erityistehtäviä, joista voitaisiin maksaa enemmän.
Tähän liittyy myös koulutus. Suomessahan hoitajien koulutus on laaja-alainen, jotta heitä voidaan sijoittaa työelämässä minne vain. Ruotsissa on toisin. Siellä hoitajien peruskoulutus on suppeampi ja erikoistuminen kasvattaa palkkatasoa. Jotkut tehtävistä tarvitsevat alkajalta vain kädentaitoja, kuten esimerkiksi ihonsiirto, syvän laskimon kanylointi ja ASA 1 eli vähäriskisen potilaan nukuttaminen. Tällaisia tehtäviä tekemään voi palkata suppeamman hoitajakoulutuksen läpikäyneitä. Tällöin he myös tutustuvat työelämään ja pystyvät työtä tehtyään erikoistumaan jatkokoulutuksilla.
Suomen mallissa opiskellaan ensin 3,5 vuotta ja työelämään tullessa pitäisi osata kaikki ihan itsekseen. Kun hoitaja näkee vasta töissä, mitä se varsinainen työ on, nostetaan kytkintä. Verovaroin tehtyjä panostuksia valuu hukkaan. Pahimmillaan 8,5 vuoden yhteiskunnan panostus työntekijään on mennyt hukkaan kun työn arki osoittautuu kurjaksi ja erikoislääkäri lähtee puutarhurikouluun ja päättää kasvattaa salaattia. Maksuton koulutus on haaskausta ainakin pitkälle menevän erikoistumisen osalta. Jos kyseinen ihminen olisi itse kustantanut opiskelunsa, olisi ihan sama, mitä hän taidoillaan tekee. Parempi malli olisi hoitajille kahden vuoden opiskelu ja tämän jälkeen työskentelyä alalla jonkin aikaa. Sitten kun omaksi koettu erikoisala löytyy, voidaan suorittaa syventävät opinnot kyseiseen työtehtävään. Koulutukseenkaan tehtäviä panostuksia ei kannata hukata samaan laaja-alaisen hoitajan kestämättömään malliin upottamisella.
Jari Uusitalo (lib.)
sairaanhoitaja
aluevaaliehdokas
Espoo