Turun tunnin junasta Länsiväylään 15.12. kirjoittamani mielipide herätti runsaasti keskustelua. Minulle vakuutettiin, että hanke etenee sekä demokraattisesti että suunnitellussa järjestyksessä. Avoimuus on otettu huomioon ja kilpailutuksissa noudatetaan hankintalakia.
Liikenne- ja viestintäministeriön vakuuttelut hankkeen avoimuudesta, tai tarkkaan ottaen pyrkimyksestä avoimuuteen, eivät vakuuta. Ei myöskään se, että yhtiön hallitus on velvollinen tiedottamaan hankkeesta osakkaille, joilla on oikeus saada kattavasti tietoa yhtiön toiminnasta. Kun tiedottaminen rajataan vain osakkaisiin eli valtioon ja kuntiin, veronmaksajilla ei ole mitään mahdollisuutta valvoa verorahojen käyttöä, päätöksentekoa eikä veronmaksajien oikeuksia ja etuja. Tämä on kuitenkin julkisuuslain peruslähtökohta, jota kierretään perustamalla osakeyhtiö myös silloin, kun koko hanke rahoitetaan verorahoilla.
Yhtiön toimitusjohtaja toteaa omassa mielipiteessään, että hankinnat kilpailutetaan avoimella menettelyllä. Tosiasia kuitenkin on, että hankintalain noudattamista voi valvoa vain yhtiön hallitus. Infrahankkeissa ei ole lainkaan poissuljettua, että kilpailuttamisen sijaan tehdään suorahankintoja, olipa se veronmaksajien edun mukaista tai sitten ei.
Claes Ehrnroot tuo mielipiteessään hyvin esiin sen, kuinka päätöksenteko on vuosien mittaan edennyt pirstaleisesti ilman vaihtoehtojen selvittämistä eikä kukaan ota vastuuta ratalinjauksen vaikutuksista. Espoolaisena valtuutettuna olen jotenkin perillä päätöksenteon kiemuroista, vaikka kokonaisuus koostuu useiden hankkeiden yhteydessä tehdyistä yksittäisistä osista. Mutta, espoolainen veronmaksaja, kuinka paljon sinulla on tietoa tästä suurhankkeesta, johon Espoo sijoittaa miljoonia euroja ja on valmis luovuttamaan laajoja alueita ratalinjauksen alle. Vastineeksi Espoo saa ehkä uuden Histan asemanseudun.
Hannele Kerola (sd.)
varatuomari
kaupunginvaltuutettu
Nuuksio-Nupuri