Väyläviraston ja Rambollin tekemän Turun Tunnin junan selvityksen mukaan sen hyötykustannussuhde olisi 0,44. Toisin sanoen: Jokaisesta euron investoinnista saataisiin takaisin 44 senttiä!
Samalla hankkeen hyödyt olisivat noin 1400 miljoonaa euroa kun hinta olisi noin 3200 miljoonaa euroa. Eli hyödyt 1400 miinus kustannukset 3200 tekevät tappioksi noin 1800 miljoonaa euroa!
Väyläviraston ja Rambollin laskelma johdattaa lisäksi väärään: lasketut hyödyt ovat oletettuja (kuviteltuja) euroja, eivät rahaa. Todellisista hyödyistä rahaa on noin 100 miljoonaa euroa (henkilöliikenteen ylijäämä miinus väylänpitäjän kustannusmuutos), ei 1400 miljoonaa.
Hyödyiksi ei tule laskea ”aikasäästöjä”. Aikakustannussäästöt eivät ole rahaa, paitsi tavaraliikenteelle. Jos ne olisivat rahaa matkustajille, junan käyttäjät olisivat halukkaita maksamaan niistä itse. Ilmoitetuilla lippuhinnoilla matkustajat eivät maksa aikasäästöistä. ”Muut” maksaisivat ne. Hyödyllä on aina hintansa.
Kaikkien maksajien kannalta yksi tärkeimmistä, junalipun hinta, on esitetty vain viitteellisesti, jolloin se olisi noin 12 euroa. Ihmeellistä mutta totta.
Jos matkustajilta perittäisiin aikahyötyä vastaava maksu, Tunnin junassa tuskin olisi matkustajia. Tunnin juna myös kuristaisi yksityisen ja kannattavan bussiliikenteen pois - veronmaksajien kustannuksella.
Eikä tässä kaikki. Investointikustannuksessa on mukana vain rakentamisenaikaiset korot. Ideana lienee, että junaliikenteen alkaessa siitä tulevat hyödyt maksaisivat korkokulut. Näin ei tietenkään ole, vaan investointilainan korot juoksevat koko laina-ajan ja junaliikenne olisi kaiken aikaa tappiollista. Korkokustannukset 30 vuoden ajalta olisivat noin 1700 miljoonaa euroa. Kääntäen: Jos rakentamiseen varattu raha sijoitettaisiin tuottavasti, tulona olisi 4900 miljoonaa euroa tai enemmän.
Liikenneministeriöllä ja Väylävirastolla, valtiolla ja kunnilla, on pian niin paljon rataomaisuutta, että maksajat loppuvat niiden pitämiseen. Ainut viisas päätös on lopettaa ”tunnin junien” suunnittelu ja parantaa Rantarata. Sen varrella on jo asutusta, infrastruktuuria, ja kaunista maisemaa.
Ja lopuksi, ”tunnin junat” eivät ole ilmastotekoja. Turun Tunnin junan päästöjen vähennys 30 vuoden aikana olisi selvityksen mukaan arvoltaan 11 miljoonaa euroa - ilman rakentamisen tuottamia kasvihuonepäästöjä. Rakentamisesta aiheutuvien kasvihuonepäästöjen ”kuolettaminen” kestäisi reilusti yli 100 vuotta!
Antti Talvitie, Chicago, Maailmanpankki, Senior Transport Specialist, professori (Emeritus), (Liikenneväylien kannattavuusarviointi), Ret.
Klaus Bremer, Auto- ja liikennetoimittaja, ekonomi