Länsiväylässä 4.2. Espoon kaupunkisuunnittelu toi esiin asioita, joita kaavoituksessa ”joudutaan ottamaan huomioon”. Muutama asia, joista olen eri mieltä:
Kaupunki kommentoi, että ”metroasemien lähiympäristö vaatii tiivistä rakentamista, jotta kalliista investoinnista saadaan hyöty irti”.
Ei voi olla niin, että huonosta Länsimetro-päätöksestä joutuvat kärsimään asukkaat epäterveellisessä, epäviihtyisässä ja turvattomassa kaupungissa. Lyhytikäinen betonirakentaminen monimutkaisine laitteistoineen on myös ympäristöä kaikkein eniten kuormittava rakennustapa. Rakennusvalvonnan puutteiden takia rakennuksia joudutaan myös remontoimaan vastavalmistuneina.
Se, että ”metsä on lähellä”, ei riitä. Lähimetsät eivät riitä virkistyskäyttöön, koska niiden pinta-alaa ei suhteuteta asukasmäärään.
Jos suunnittelua tehdään vain karttakuvan perusteella, vaikutelma metsien riittävyydestä vääristyy.
Se taas, että ”kaupunkikuva paranisi”, kun parkkipaikka korvataan kerrostalolla, kuulostaa lähinnä rakennusliikkeiden tekosyyltä ylitiiviiseen rakentamiseen. Korvaaminen viheralueilla toimisi, jos pysäköinnille on järjestetty tilaa muulla tavoin.
Avaran näkymän tarve liittyy ihmiseen biologisena olentona. Meille on tärkeää nähdä kauemmaksi ympäristöön. Mahdollisesti se on kehityshistoriamme aikana ollut tärkeää turvallisuussyistä (pedot) tai saalistuksen helpottamiseksi. Rentoudumme katsoessamme kauas avautuvaa maisemaa. Tiiviissä kaupungissa näkymät toteutuvat vain korkeiden rakennusten ylimmissä kerroksissa, mutta alempana ja maan tasalla ei nähdä katukuilun seiniä kauemmas.
Muuttoliike ei pakota tiiviiseen rakentamiseen vaan lähinnä MAL-sopimus, josta irtautuminen tulisikin ottaa käsittelyyn.
Kaikkien ei tarvitse mahtua Espooseen. Suurkaupunkikehitys tällaisenaan johtaa jo mainittujen ongelmien lisäksi muun Suomen näivettymiseen ja jättää sen lähinnä ulkomaisten kaivosyhtiöiden pelikentäksi. Silloin monien lomamaisemat, pohjavedet ja Espoon juomavesi (Päijänne) vaarantuvat.
Ilmastonmuutos ei myöskään ole nykytiedon valossa peruste rakentaa ylitiivistä kaupunkia. Uusimpien tutkimusten mukaan (Ottelin ym.) tiivistäminen, korkea rakentaminen ja keskusta-alueilla ilman autoa asuminen ovat jopa epäekologisempi vaihtoehto kuin inhimillinen mittakaava ja asuminen kauempana keskustasta. Liikkumisen muuttuessa vähäpäästöiseksi ja etätöiden lisääntyessä tiivistäminen on entistä vähemmän perusteltua.
Espoon tulisi säilyä viihtyisänä, luonnonläheisenä ja turvallisena kaupunkina, jollaiseen on aina haluttu muuttaa. Nyt on kuitenkin nähtävissä muuttoliikettä muualle, koska Espoo ei ole halunnut pitää kiinni omaleimaisuudestaan. Toivottavasti tähän herätään nyt siltä osin kuin se on vielä mahdollista.
Birgitta Johansson
puheenjohtaja
Ympäristöpuolue