Länsiväylä otsikoi juttunsa (LV 12.2.) espoolaiskoulujen häiriöistä ”Espoolaiskoulujen rehtorit vaikenevat koulujen tilanteesta”. Pidän otsikkoa epäonnistuneena. On epätodennäköistä, että 75 prosenttia espoolaiskoulujen rehtoreista haluaa vaieta koulunsa tilanteesta näin tärkeään asiaan liittyen.
Yhden erinomaisen espoolaisen peruskoulun toimintaa neljä vuotta läheltä seuranneena väitän, että rehtorit eivät yksinkertaisesti ehdi vastaamaan toimittajien kysymyksiin. Lasteni koulun johtokunnassa istuneena järkytyin siitä ylimääräisen byrokraattisen sälän määrästä, jolla rehtori ja opettajat ovat kuormitettuja. Tämä byrokraattinen kuorma kaatuu erityisesti rehtorin niskaan. Johtokunnassa istuessani suorastaan kannustin opetushenkilökuntaa karsimaan kaiken turhan pois ja keskittymään opetukseen ja oppilaisiin. En halua väheksyä vapaan lehdistön työtä ja tärkeyttä, mutta siinä kiiretilanteessa, missä peruskoulun henkilökunta jatkuvasti on, eivät lehdistön kysymykset ole minunkaan silmissäni tärkeysjärjestyksen kärjessä.
Länsiväylä kirjoitti jatkojutun (LV 16.2.), missä ansiokkaasti kysyttiin Espoon ykköspoliitikkojen mielipiteitä asiasta. Tunnetut ja fiksut poliitikot lausuvat sen, mikä lienee itsestäänselvyys. Asiaan on puututtava. Mitä määrätietoisemmin, sitä parempi. Keinojakin oli jo mielessä. Yksi kysymys ja sen vastaus loistaa kuitenkin poissaolollaan. Mistä toimenpiteisiin saadaan resurssit? Mitä ikinä kouluja velvoitetaan tekemään, kuluttaa se olemassa olevia resursseja, opettajien aikaa ja henkistä kapasiteettia. Siksi kehottaisin ensin päättämään, kuinka toimenpiteet resursoidaan, ja vasta sitten pohtimaan, mitä voidaan tehdä. Kokoomuslaisena täytyy tunnustaa, että SDP:n Sistonen oli mielestäni ainoana oikeilla jäljillä. Opettajat pitää vapauttaa byrokratian ikeestä, jotta he voivat keskittyä tekemään sitä, missä he ovat parhaita maailmassa!
Jyrki Noponen (kok.)
varavaltuutettu
Karamzinin koulun johtokunnan jäsen 2017–2021