Lukijalta: | Näin minusta tuli Nato-jäsenyyden vankka tukija

Nato-päätöksessä on lopulta kyse vain yhdestä asiasta: mikä ratkaisu takaa parhaalla tavalla sen, että kynnys käydä kimppuumme on korkein mahdollinen. Kaikki muu on taustakohinaa.

Korkean kimppuunkäyntikynnyksen olemassaolo tarkoittaa, että äärimmäisessä tapauksessa joku tulee sotilaallisesti Suomen avuksi. Muun avun lisäksi kynnyksessä tulee olla mukana aktiivisen osallisuuden elementti: sitoumus lähettää tarpeen mukaan myös taistelujoukkoja.

Nato-jäsenyydelle on eräitä vaihtoehtoja.

Ruotsi-suhteen tiivistäminen, jopa jonkinlaisen puolustusliiton tasolle, on ollut niistä eniten esillä. Samaan aikaan, kun Ruotsi tarvitsee itään vahvan puskurin, se on kroonisesti huolissaan ns. Suomi-riskistä. Siis siitä, että se vastoin tahtoaan päätyisi sotaan Suomen puolesta. Siksi en usko tämän vaihtoehdon pitävyyteen.

Yhteispohjoismainen puolustusliitto, unelma Euroopan unionin armeijasta, kahdenvälinen sopimus jonkin Nato-maan kanssa, Ranskan tai Britannian vetämä nopean toiminnan tai muu joukko eivät voi todellisuudessa tuottaa tarvittavaa kynnystä.

Mikään järjestely, jossa jokin irrallinen Nato-maa on osallisena, ei voi käytännössä tuottaa parasta turvaa. Naton jäsen ei sotilaallisissa asioissa voi lopulta vaihtaa lippua, jonka alla toimii. Saksa ei voi valita toteuttaako aktiivisia sotilaallisia toimia Naton, EU:n tai jonkin muun lipun alla. Jos Saksan tai Ranskan armeija taistelee, eurooppalaisen vastustajan kannalta katsottuna toimijana on Nato.

Yhdysvaltain antamat täydet kahdenväliset turvatakuut lienevät vaihtoehdoista pontevin. En kuitenkaan usko, että Yhdysvallat pystyisi lopulta operoimaan Euroopassa irrallaan Natosta.

EU:lla on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, ja käytössään jopa oma taisteluosasto. Jäsenmaansa joutuessa hyökkäyksen kohteeksi EU voi kuitenkin käytännössä tehdä suunnilleen sen mitä se nyt tekee Ukrainan avuksi. EU:n ja Naton jäsen ei käytännössä voi ryhtyä taistelutoimiin ilman että se vetää Naton osapuoleksi mukaan. Itävallan, Irlannin, Ruotsin, Maltan ja Kyproksen varaan ei turvallisuutta voi rakentaa.

Tarjolla olevista vaihtoehdoista vain Natolla on jäsenilleen tarjolla korkein mahdollinen suojakynnys.

Nato-kriitikot ovat nostaneet esille suvereenin päätösvallan luovutuskysymyksen, sekä huolen siitä että Suomi päätyisi jäsenenä sotimaan muiden sotia.

Päätöksenteko Natossa edellyttää kaikkien yksimielisyyttä. Vaikka jäsenten mittasuhteissa on huimat erot, kukin jäsen käyttää lopulta prosesseissa omaa suvereenia päätösvaltaansa.

Voisiko Suomi säilyä sotilasliittojen ulkopuolella rauhan tyyssijana tilanteessa, jossa Euroopassa, Itämeren alueella tai Baltiassa käytäisiin suursotaa, jossa Nato olisi osapuolena? En usko.

Valtiojohto käy nyt nämä ja mahdolliset muut vaihtoehdot huolellisesti mutta viivyttelemättä läpi. Oma polkuni vei epäröinnistä Nato-jäsenyyden vankaksi tukijaksi.

Pekka Reinikainen

Espoon Kansallisseuran puheenjohtaja

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut