Pia Polviander kysyi oivaltavassa kirjoituksessaan (1.4.), toisiko Nato meille vakautta ja turvallisuutta. Vastaus löytyy historiasta. Nato on osallistunut seuraaviin sotiin: Bosnian sota, Kosovon sota, Afganistanin sota ja Libyan sisällissota. Kaikissa noissa sodissa Naton on osoitettu loukanneen kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.
Naton ja sen päätoimijan, maailman ainoan supervallan, ihmisoikeusrekisteri ja kansainvälisen oikeuden loukkausten rekisteri on varsin synkeä. Telluksen todellisen intellektuellin Noam Chomskyn teos ”Uusi sotilaallinen humanismi” (2. painos 2004) on varsin paljastava. Chomsky osoittaa, miten Yhdysvaltojen ja Naton sotilaallinen toiminta ihmisoikeuksien nimissä kätkee taakseen koneiston, jonka tosiasiallisena tarkoituksena on USA:n poliittisten ja taloudellisten etujen turvaaminen maailmalla.
Suomen perustuslain (731/1999) mukaan ”Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi” (1. pykälän 3. momentti). Naton jäsenenä Suomi kuuluisi sellaiseen sotilasliittoon, joka käytännössä on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Kysymys olisi suuresta moraalis-eettisestä ongelmasta.
Naton jäsenenä pieni Suomi toimisi ainoan supervallan johtaman sotilasliiton etuvartioasemana 24/7 vuoden jokaisena vuorokautena.
Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen. Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Sotilasliiton jäsenyys koskee tavalla tai toisella jokaista suomalaista.
Voitaneen katsoa, että julkisella vallalla on moraalis-eettinen velvollisuus järjestää Nato-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys. Mikäli sellaista ei järjestetä, on mahdollista, että moni tulee kiistämään Nato-jäsenyyttä koskevan ratkaisun legitimiteetin.
Tapio Kuosma
Espoo