Pro Espoo puolustaa tinkimättömästi Espoon kaupungintalon säilyttämistä. Valitusprosessi on edennyt kymmenen vuoden ajan oikeusasteesta toiseen, ja talo jatkaa rapistumistaan.
Yhdistyksellä on jalo ajatus taustallaan. Se haluaa edistää paikallisesti kestävää kehitystä ja lisätä yhteistyötä luottamushenkilöiden ja kaupunkilaisten välillä. Yhtenä perusteena on historiallinen jatkumo ja huoli siitä, että purkuinto laajenee muihin merkittäviin rakennuksiin.
Espoon kaupunki on eri keinoin lisännyt vuorovaikutuksellisuutta ja on ottanut kaupunkilaiset mukaan muun muassa Lippulaivan suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä. Vuoropuhelu on ollut aktiivista, ja tulokset ovat nähtävissä. Silti kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä.
Valittajien määrä on vakio. Mitä isompi kaupunki, sitä varmemmin löytyy myös ammattitaitoisia ja kyvykkäitä asiaansa puolustavia jarruttelijoita. Heitäkin tarvitaan.
Valitusmekanismit on luotu sitä varten, että punnitaan, ovatko tehdyt päätökset lainmukaisia. Niiden tarkoitus ei ole ratkoa tunnesiteitä tai historiallisia näkökulmia.
On oikeutettua pohtia, palvelevatko pitkät valitusprosessit lopulta kasvavan kaupungin ja kaupunkilaisten etua, vaikka oikeus valittaa perustuu perustuslakiin. Jos, niin kuinka montaa henkilöä tämänkaltainen toiminta lopulta palvelee ja edistääkö se lopulta kestävää kehitystä, puhumattakaan avoimuutta.
Ongelmallista on, että pitkittyneestä prosessista on harvoin kunniallista ulospääsyä.
Rapistuvan talon kiistanalainen suojelu maksaa välittöminä ylläpitokustannuksina veronmaksajille 100 000 euroa vuodessa. Välillisesti kaupungin kehittäminen ja investoinnit seisovat.
Valitusprosessit eivät ainakaan kiillota kaupungin mainetta. Rakennuttajat joutuvat ottamaan valitusprosessit huomioon aikatauluissaan, mutta kuinka pitkään investointihalukkuutta riittää?
Heli Koivuniemi
päätoimittaja
heli.koivuniemi@media.fi