Suomi on maailman paras kiekkomaa. Puhutaan syystäkin pelaajista ja valmentajista. Heidän merkityksestään voittojen saavuttamisessa. Ihmetellään. Pelaajia ja valmentajia tarvitaan, mutta tarvitaan myös rakenne, joka kantaa ja tarjoaa mahdollisuuden. Rakenteen taustalla on aina pitkä tarina ja siinä osallisina valtava määrä ihmisiä. Voidaankin puhua urheilukulttuurista.
Suomi on myös joukkueurheilumaa. Jääkiekon lisäksi menestystä on saatu maistaa koripallossa, lentopallossa ja nyt jo jalkapallossa. Mitä on tapahtunut, että näin on päässyt käymään? Suomalainen sitoutuminen on aivan valtavaa. Isointa urheilussa.
Sitoutuminen on tulos vuorovaikutuksesta. Suomalaiset arvostavat joukkueurheilijoitaan, kannustavat ja tukevat. Palloiluun on syntynyt fanikulttuuri. Siinä arvostusta jaetaan puolin ja toisin. Ollaan sopivan nöyriä ja taistellaan toisten edestä, heidän vuokseen. Sivutuotteena on oma menestys.
Suomen leijonat voittivat olympiakultaa ja nyt kotikisoissa maailmanmestaruuden. Hillitysti. Isoin ilo syntyi Suomen ja suomalaisuuden voitosta. Kentällä rakennettiin kansakuntaa ja sen henkistä hyvinvointia. Maailmassa tapahtuvan negatiivisuuden ja hässäköinnin vastapainona.
Suomalaisessa sitoutumisessa on luonnetta. Se on sekoitus sisua, arvostusta ja itsehillintää. Iloitsemista toisen menestyksestä. Kun antaa niin saa. Ja voi voittaa.
Jääkiekkoilija 2022 on sitoutumisen maailmanmestari. Yhteinen tarina, pelikirja ja tavoite. Yhteinen saavutus. Ja nöyryys jakaa saavutus pienimmänkin kannattajansa kanssa. Upeaa.
Olisipa asiat kaikessa samalla tasolla.
Martti Merra
Kirjoittaja on Espoon liikuntajohtaja ja on kirjoittanut kolumneja Länsiväylään nimimerkillä Piru Merrassa.