Kevättä on vietetty lukuisten urheilujuhlien parissa. Huuma on yltynyt, eikä mikään tunnu pysäyttävän suomalaisia juuri nyt. Leijonat sinetöivät voiton Kanadaa vastaan, mikä varmisti sen, ettei tuore olympiavoitto Venäjästä ollut sattumaa.
Juhliminen ja fanittaminen ovat syventäneet yhteisöllisyyttä ja vahvistaneet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun pelipaidat puetaan päälle, huivit kietaistaan kaulaan ja lippujen annetaan liehua, arkiset murheet heitetään hetkeksi syrjään. Sitä on kaivattu.
Menestyneet urheilijat kiittelevät juhlapuheissaan uransa mahdollistajia: vanhempiaan, puolisoaan ja lapsiaan. Usein myös isovanhempiaan. He ovat tehneet lähes poikkeuksetta uhrauksia lastensa urheilu-uran eteen. Vanhemmat kuljettavat väsymättä harjoituksiin. Tukevat ja kannustavat silloinkin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja maailma kaatuu päälle.
Perhe rakentaa arkensa urheilijan elämänrytmin mukaan.
Perheiden tuki ja sitoutuminen on korvaamatonta aktiivi- ja ammattiurheilijalle. Ajassa ja rahassa ei tingitä, kun yhteinen tavoite on asetettu. Pelissä on paljon muutakin kuin henkilökohtainen voitto.
Muu perhe rakentaa arkensa urheilijan elämänrytmin mukaan. Monissa Länsiväylän lukija-alueen perheissä arki-illat, viikonloput ja lomat kuluvat lasten ja nuorten harrastusten, kilpailuiden ja leirien parissa.
Parhaimmillaan valmentajista, joukkueenjohtajista, joukkuetovereista ja kilpakumppaneista tulee kuin perheenjäseniä, jopa elinikäisiä ystäviä. Perheet ystävystyvät keskenään. Jakavat kokemuksiaan ja tukevat toisiaan.
Espoon ympäristössä on vahva junioritoiminta ja sitäkin vahvempi perheyhteisö. Jalkapallon, joukkuevoimistelun, jääkiekon, koripallon, salibandyn, uinnin ja yleisurheilun saralla niitetään mestaruuksia. Mukana on lukuisia perheitä isovanhemmista sisaruksiin.
Urheilijoiden aikuistuessa lapsuudenperhe vaihtuu omaan perheeseen. Tukemista ja kannustamista jatkavat oma puoliso ja omat lapset.
heli.koivuniemi@media.fi