Eduskunta päätti äskettäin Suomen Nato-hakemuksen jättämisestä äänin 188–8. Tuskin koskaan ovat eduskuntapuolueet olleet niin yksituumaisia kuin tässä. Jaa-napin painaminen oli helppoa, sillä Nato-jäsenyys lisää kiistatta Suomen turvallisuutta enemmän kuin mikään muu vaihtoehto.
Hakuprosessin oli tarkoitus edetä kohti Naton huippukokousta kesäkuun lopulla ja 30 jäsenmaan hyväksymistä. Turkin presidentti Erdogan päätti kuitenkin heittää kapuloita suunnitelmamme rattaisiin julistamalla, ettei se voi hyväksyä Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä – päinvastoin kuin Turkista aiemmin oli viestitty.
Reaktio ei ollut yllätys. Nato-hakemuksemme on sodan ohella tämän hetken polttavin länsimaiden pöydällä oleva asia. Siksi kansainvälistä huomiota omille asioilleen hakevan maan kannattaa hyödyntää juuri tämä hetki omien pyrkimysten eteenpäin viemisessä.
Vaikka Turkin vastustuksessa on päällisin puolin kyse Suomen ja etenkin Ruotsin liian myötämielisestä suhtautumisesta kurdikysymykseen, viime kädessä taustalla ovat Turkin ja Yhdysvaltojen väliset suhteet. Turkkia kismittää muun muassa se, ettei se saa olla mukana Yhdysvaltojen F-35 -hävittäjäohjelmassa. Toimillaan se saattaa myös haluta viestiä tukeaan Venäjälle.
Suomen ja Ruotsin kannattaa hakea aktiivisesti kiistakysymyksiin ratkaisuja. Ja voihan Turkin jälkeen esiin nousta myös muita maita vaatimuksineen.
On ollut ilo huomata, että presidentti Niinistöllä on ollut puhelinlinja Kremliin päin koko ajan auki ja että viesti myös Nato-päätöksestä kulki saman tien Helsingistä Moskovaan. Dialogi siis jatkuu edelleen, ja naapurin kanssa kannattaa joka tapauksessa olla puheväleissä.
Kokoomus on jo pitkään kannattanut Nato-jäsenyyttä, mutta emme ikinä olisi kuvitelleet, että jäsenyyttä haetaan tällaisessa tilanteessa. Venäjän aggressiivisella hyökkäyksellä Ukrainaan on pitkäaikaiset ja dramaattiset seuraukset. Energiaa on nyt ostettava muualta kuin Venäjältä, ja seuraavana päättäjien pöydällä voi olla ruokakriisi tai ainakin voimakkaasti nouseva ruuan hinta. Myös näiden arkielämän ongelmien ratkaisemiseksi saatamme tulla tarvitsemaan eduskuntapuolueiden laajaa yksituumaisuutta.
Pia Kauma
Kirjoittaja on kansanedustaja, Espoon kaupunginvaltuutettu ja Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu (kok.).