Olen huolissani seurannut päättäjien keskustelua Espoon koulujen lakkauttamisesta osana säästötoimenpiteitä, joilla pyritään tasapainottamaan käyttötaloutta 116 miljoonalla eurolla vuoden 2025 loppuun mennessä.
Säästöjä haetaan muun muassa kouluverkosta ja kaupungin henkilöstöstä. Koulujen lakkauttamisilla pyritään saamaan noin 7,5 miljoonan euron säästöt, ja lakkautusuhan alla ovat ensisijaisesti pienet koulut ja erityisopetusta tarjoavat koulut. Suunnitelmien mukaan tarkoitus on sulkea ainakin 10 Espoon koulua ja tavoitteena on rakentaa Espooseen suuria 1000 oppilaan kouluyksiköitä.
Pienten lasten äitinä minun on mahdotonta ymmärtää, kenen etu on pakottaa kaikki Espoon lapset valtaviin kouluyksiköihin. Olen keskustellut aiheesta laajasti niin lasten, vanhempien kuin opetushenkilöstön kanssa, eikä kukaan ole ollut sitä mieltä, että tämä tukisi lasten hyvinvointia, oppimista tai opetushenkilöstön työssäjaksamista. Ainoa argumentti tähän on siis taloudellinen hyöty, mutta senkin toteutuminen on kyseenalaista ainakin pidemmällä aikavälillä.
Pienten koulujen etuna on rauhallinen oppimisympäristö ja sen tarjoama turvallisuuden tunne, kun oppilaita ja henkilöstöä on vähemmän ja kaikki tuntevat toisensa. Opettajat tuntevat yleensä kaikki koulun oppilaat ja vanhemmat, mikä auttaa puuttumaan mahdollisiin ongelmatilanteisiin varhaisessa vaiheessa. Kiusaaminen on harvinaisempaa ja sen huomaaminen paljon helpompaa. Koulut sijaitsevat usein lähempänä lasten koteja, jolloin koulumatka on lyhyt ja sosiaalisia suhteita on helpompi ylläpitää myös koulun ulkopuolella.
Espoossa toteutettiin tänä vuonna oppilaskysely 4.–6. luokan oppilaille koskien turvallisuudentunnetta, ystävyyssuhteita, opetusta ja omia vaikuttamismahdollisuuksia oppimiseen. Esimerkkinä pienen Pakanakylän koulun oppilaskyselyssä lähes kaikissa kohdissa pisteiden keskiarvot olivat Espoon koulujen vastausten keskiarvoja korkeampia.
Pakankylän koulu on ollut jo useana peräkkäisenä vuotena lopetusuhan alla, vaikka se on alueen ainoa kunnallinen palvelu ja koulu on remontoitu kauttaaltaan vain kaksi vuotta sitten usealla miljoonalla eurolla, sinne on rakennettu kevyen liikenteen väylä Kehä 3:lle asti ja se on juuri liitetty kunnallistekniikkaan. Kouluunottoa on samaan aikaan supistettu, vaikka sinne olisi ollut tulossa oppilaita hieman pidemmänkin matkan päästä ja tilaa olisi ollut. Samaan aikaan lähimmät koulut Niipperissä ja Karhusuolla ovat lähes täynnä. Koulun sulkemissuunnitelmat kuulostavat absurdeilta ottaen huomioon juuri toteutuneet valtavat investoinnit koulurakennukseen sekä sen, että lähimmät koulut sijaitsevat 7,3:n ja 12 kilometrin päässä.
Espoo päätti investoida Länsimetroon yli kaksi miljardia euroa. Kakkosvaiheen kustannusarvio on 1 159 miljoonaa euroa, joka tulee todennäköisesti ylittymään reilusti, kuten ensimmäisen vaiheen hankkeessa kävi. Samaan aikaan Espoo hakee tähän investointiin verrattuna minimaalisia 7,5 miljoonan euron säästöjä lakkauttamalla paikallisia kouluja. Tämä säästö vastaa 0,65 prosentin osuutta Länsimetron kakkosvaiheen arvioiduista kustannuksista ja 0,3 prosenttia koko hankkeen kustannuksista.
Ymmärtääkseni tavoitellut säästöt olisi saatu tehtyä myös luopumalla opetussuunnitelman ulkopuolisista ns. valinnaisista Espoo-tunneista, jotka Espoo maksaa lisänä normaalin opetussuunnitelman päälle. Tällöin olisi vältytty 10 koulun sulkemiselta, jonka vaikutukset lapsiin ovat varmasti merkittävämmät kuin valinnaistunneille osallistumisella.
Priorisointi on mennyt nyt näissä päätöksissä todella pahasti pieleen. Säästöjä ei tule tehdä lasten tai vanhusten hyvinvoinnin kustannuksella. Ne pitää saada tehtyä karsimalla ei välttämättömistä asioista, jotka eivät vaikuta suoraan lasten hyvinvointiin, oppimisympäristöön ja tulevaisuuteen.
Niina Murto
espoolainen päiväkoti- ja kouluikäisten lasten äiti
pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri