Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Kustannuslaskelmat eivät yksin saa ratkaista päätöstä HSL:n uudesta vyöhykelippumallista

Korona ja etätyön yleistyminen vähensivät joukkoliikenteen matkustajia. Edessä on kierre, jossa lipunhintoja pitää korottaa ja linjoja karsia - mikä edelleen vähentää matkustajia. Siksi HSL:n tulee pohtia millä saadaan kasvatettua matkustajamääriä.

Eniten matkustajia toisi takaisin tasahinta-malli. Koko HSL-alue katetaan tässä mallissa yhdellä lipulla.

Matkustajamäärien arvioissa ei huomioitu sitä, että tasahinnan helppous itsessään myös lisää joukkoliikenteen käyttöä ja houkuttelevuutta. Tukholmakin kipuili vyöhykkeiden kanssa kunnes päätyi tasahintaan.

Myös alueen asukkaiden parissa tasahinta on suosituin vaihtoehto. Kuntalaisia eriarvoistavat vyöhykerajat kuntien sisällä poistuisivat. Vaikka AB-vyöhykelipun hinta nousisi 30 senttiä, vapaus matkustaa mihin vaan toisi arvoa. Vajaan 70 euron kuukausilipulla ei vyöhykkeitä tarvitsisi pähkäillä.

Malleissa on eroja. Esimerkiksi monimutkaisin vyöhykemalli 3 vallittaa Helsingin ydinkeskustan omalle halvemmalle vyöhykkeelle. Malli tuo joukkoliikenteeseen vähiten matkustajia, parantaa vähiten työntekijöiden saatavuutta ja pienentää vähiten ilmastopäästöjä. Se tuskin parantaa työvoiman liikkuvuuttakaan, vaikka jonkin yksittäisen alueen sisällä liikkumisen hinta laskisi.

Joka tapauksessa pelkkä kustannusten laskutapa ei saisi torpata pidetyintä ja taloudellisinta mallia.

Mallinnuksien mukaan tasahinta taas lisää eniten kestävien kulkumuotojen käyttöä, vähentää eniten päästöjä, vähentää eniten segregaatiota eli eriarvoistumista, helpottaa työntekijöiden saantia ja on taloudellisin pitkällä juoksulla. Tasahinta myös avittaa radanvarren asemanseutujen rakentamista.

Tasahinnan ongelma on se, että matkustus lisääntynee kehyskunnissa, jolloin näiden kuntaosuudet nousevat kuntien budjeteissa. Onkin keksittävä rahoitusratkaisuja, joilla riippuvuutta fossiilisista polttoaineista voitaisiin Suomessakin vähentää. Moni maa tukee juuri nyt enemmän joukkoliikennettä kallistuvan autoilun vuoksi.

Joka tapauksessa pelkkä kustannusten laskutapa ei saisi torpata pidetyintä ja taloudellisinta mallia.

Tutkimaton vaihtoehto on se, että HSL-alue rajattaisiin kahteen vyöhykkeeseen: pääkaupunkiseutuun (Hki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) ja kehyskuntiin.

Kuntalaiskeskustelun aika on nyt, sillä lausunnot ovat valmistelussa. On hyvä noteerata tasahinnan hyvät puolet, mutta tutkia myös kahden vyöhykkeen malli, jossa Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen olisi yksi ja kehyskunnat toinen vyöhyke.

Kun talousongelmien takana on isona tekijänä matkustajakato, joukkoliikenteen houkuttelevuus on ydinasia.

Näin estetään lipunhintoja korottava ja linjoja karsiva kierre.

Heli Halava (vihr.) ja Sirpa Siru Kauppinen (vihr.)

HSL:n hallituksen jäsenet