Korona kuritti espoolaisseurojen jäsenmäärää yli 3 000 lapsella ja nuorella. Alkava toimintakausi näyttää, selvisikö seurakenttä pandemiasta säikähdyksellä vai jääkö siitä pysyvämpiä, jopa kohtalokkaita vaikutuksia.
Äkkimuutos uhkasi jo joidenkin seurojen tulevaisuutta, kun jopa 30 prosenttia ehti lopettaa harrastamisen. Onneksi kyseessä oli ensireaktio ja kertaalleen lopettaneet alkoivat palata harrastamisen pariin. Espookin toimi nopeasti, avusti seuroja ja yhteistyöllä tilanne koheni. Joissain lajeissa toipuminen tapahtui täysin.
Osa seuroistamme perustaa toimintansa sen varaan, ettei harrastamista kohtaa hallitsematon muutos. Tilat on vuokrattu yksityisiltä markkinoilta tai on rakennettu itse harrastajien rahoilla. Näiden seurojen osalta pandemia ehtikin uhata koko toimintaa. Laaja harrastaminen muodostaa maksualustan ja koko toiminnan jatkon varmistamisen.
Asia kiinnosti Espoota kahdella merkityksellisellä tavalla. On tärkeää, että mahdollisimman moni on kiinni harrastamisessa. Lisäksi kaupunki on jo pitkään antanut harrastajien itse maksaa liikuntapaikkojensa luomisen. Pandemia paljasti karulla tavalla, ettei tapa kohtele lajeja yhdenvertaisesti. Kaupungin tiloissa tapahtuva harrastaminen ei ole seuratoiminnalle samanlainen riski.
Jää- ja jalkapallohallit, liikuntahallit sekä urheilun monitoimihallit ovat Espoossa syntyneet pääosin voittoa tavoittelemattomien seurayhteisöjen aktiivisuudesta ja riskillä.
Tämä malli on toimiva niin kauan kuin seurat tunnistavat oikean tilatarpeen ja harrastajien määrä pysyy entisellään tai kasvaa. Malli on kuitenkin eriarvoistava ja synnyttää pudokkuutta. Siihen pitäisi yhdessä löytää ratkaisuja.
Kaupunki on taannut liikuntakohteita kymmenillä miljoonilla euroilla. Lisäksi Espoo maksaa käyttökustannuksista vuokra-avustusta. Tapa on mahdollistanut olosuhteiden kehittymisen tarvetta vastaavassa tahdissa, nopeasti ja joustavasti. Se on varmistanut myös seuroille laadukkaamman toimintatason. Mutta kaikilla ei ole mahdollista olla tässä mukana.
Sekä seurat että Espoo ovat olleet kuitenkin voittajia. Harrastamisen hintataso ei kuitenkaan saa nousta, sillä jo nyt seuratoiminta on sosioekonomisella kipurajalla. Hintojen noustessa pudokasmäärä kasvaa ja kierre lähtee helposti syöksyyn. Silloin myös takaukset realisoituisivat kaupungille lisävelaksi. Sitä ei kukaan halua.
Kirjoittaja on Espoon kaupungin liikuntajohtaja