Jokaisen kaupunkilaisen tulisi olla huolissaan suurten kaupunkien peruskoulutuksen resurssien supistumisesta. Pahimmillaan tämä johtaa polarisaation kasvamiseen kaupunkien sisällä sekä etelän suurten kaupunkien ja muun Suomen välillä. Suomalainen peruskoulu on ollut perustamisestaan lähtien tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien tae kaikille riippumatta asuinpaikasta.
Valitettavasti olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa useat kuntapäättäjät näkevät maksuttoman peruskoulun pelkkänä subventiosivistyksenä, johon yhteisiä varoja on turha tuhlata. Tämä on näkynyt mm. Helsingissä ja Espoossa, jossa säästötoimia on kohdistettu nimenomaan opetuspuolelle. Toisaalta tuloveroprosenttiin ei ole haluttu tämänkään uhalla koskea. Maksuttoman peruskoulun ylläpitäminen maksaa rahaa, mutta sen perustuksien romuttaminen maksaa vielä enemmän.
Pandemian aikana peruskoulua käyvä sukupolvea koeteltiin ennen näkemättömällä tavalla. Lasten ja nuorten hyvinvointiin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota tulevina vuosina ja peruskoululla on aivan keskeinen rooli sen lupauksen täyttymisessä. Resurssien leikkaaminen sieltä, missä niitä eniten tarvitaan, ei ole sellaista ylisukupolvista politiikkaa, joka palvelisi yhteiskuntaa pitkällä tai edes lyhyellä aikavälillä.
On aiheellista kysyä, mitä odotamme oppimistuloksilta, jos kouluissa ei ole varaa hankkia uusia oppikirjoja. Tai miten käy peruskoululaisten jaksamiselle ja hyvinvoinnille, jos kouluruokailun kustannussäästöt viedään äärimmilleen. Tätä tietä kuljettaessa olemme pian tilanteessa, jossa varakkaammat perheet ostavat lapsilleen itse kirjat ja koulupäivän ajaksi mukaan pakataan omat eväät. Tällainen eriarvoistava kehitys on katkaistava mahdollisimman pian, koska se uhkaa kymmeniä tuhansia suurten kaupunkien lapsia ja nuoria.
Huolestuneena vanhempana ei voi kuin ihmetellä, että miten tähän tilanteeseen on ajauduttu. Kyse ei nimittäin ole talousvaikeuksien kanssa painivista pikkukunnista, vaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaupungeista puhuttaessa puhumme Suomen varakkaimmista kunnista. Infrahankkeita koputellaan valtuustojen kokouksissa läpi ikään kuin miljardit olisivat pennosia, mutta samaan aikaan lähikouluja lakkautetaan ja vaaditaan kouluja säästötalkoisiin.
On selvää, että kodin jälkeen varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat niitä yhteiskunnan muutosvoimia, jotka voivat tehdä eniten eriarvoistumiskierteen katkaisemiseksi. Tätä taustaa vasten on vaikeaa ymmärtää motiiveja tietoisille päätöksille, jotka ajavat laadukasta peruskouluamme ahtaalle varakkaissa kaupungeissa. Suomella ei ole varaa yhteenkään niin sanottuun kadotettuun nuoreen tai lapseen.
Riikka Pakarinen
kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Suomen Keskustan varapuheenjohtaja
Espoo