”Ankara rikollisille, ankarampi juurisyille”. Tällä viestillä Ruotsin SDP nousi suosituimmaksi viime sunnuntaina käydyissä vaaleissa. Vaalien ykkösteemaksi nousi jengiväkivalta eikä ihme: Suur-Tukholman alueella on arvioitu olevan peräti 52 jengiä.
Osallistuin vaalikampanjointiin Ruotsin pahamaineisimmilla asuinalueilla, Rinkebyssä ja Sollentunassa. Edellisestä ampumatapauksesta oli kulunut vain muutama päivä. Sollentunassa rikollisuus on keskittynyt muutamalle kadunpätkälle, mikä kertoo omiaan totaalisen epäonnistuneesta asuntopolitiikasta ja kaupunkisuunnittelusta. Ajatuksia herättävää on, että Sollentuna on yksi Ruotsin varakkaimmista kunnista.
Tasan vuosi sitten Espoossa tapahtui ensimmäinen jengiampuminen. Suomi ei ole immuuni jengiytymiskehitykselle ja uskon, että meillä on jo kiire. Ruotsin tavoin myös Suomessa jengeihin on kytketty erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä.
Äkkiseltään voi kuulostaa erikoiselta, että ruotsalaisten ratkaisuehdotuksia jengiytymisen ennaltaehkäisemiseksi ovat mm. kulttuuritalo ja ”vapaa-ajankortti”, jolla pääsisi liikkumaan ja harrastamaan. Espoon valtuustossa on kuultu vähätteleviä puheenvuoroja kulttuurihyvinvoinnista, mutta ruotsalaisille Kaiku-kortin kaltaiset, vähävaraisille tarkoitetut edut ja Harrastamisen Suomen malli näyttäytyvät juuri oikeansuuntaisina toimenpiteinä.
Espoossa kuntien valtuustoryhmät valmistautuvat parhaillaan syksyn budjettineuvotteluihin. Budjetti on laadussaan ensimmäinen, kun sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäväksi. Jengiytymisen ehkäisyn keinot jäävät monin tavoin jatkossakin kunnille: asuinalueiden kehittäminen, harrastusmahdollisuudet ja riittävät resurssit erityisesti kouluille, joissa on paljon vieraskielisiä lapsia. Laadukas lähikoulu ja viihtyisä asuinalue ovat avainasemassa ”white flight” -ilmiön ennaltaehkäisyssä.
Jengiytymisessä on paljon kyse myös esikuvista ja tulevaisuuden näkymistä – sanovat, että vaarallisimpia yhteiskunnassa ovat toimettomat, toivonsa menettäneet nuoret miehet. Meidän päättäjien tärkein tehtävä on varmistaa, että jokaisesta talosta lähtee koulutielle lapsi, jolla on edessään toiveikas tulevaisuus.
Helena Marttila
Kirjoittaja on espoolainen kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (sd.), Hyvinvoiva Espoo -ohjausryhmän puheenjohtaja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä.