Länsiväylässä (24.9.2022) Victor Snellmann kirjoitti kovin sanoin hallituksen politiikasta ja tikittävästä velkakellosta. Vaaleja kohti mentäessä vaatimus velkapelosta tulee vain kovenemaan. Kansaa houkutellaan ottamaan vastaan lupaus vapaudesta kysymättä, keitä tämä lupaus koskee.
Minun Suomeni on sellainen, jossa jokaiselle annetaan lupaus hyvästä elämästä. Näen historiallisen hallitusohjelman, joka pyrkii kääntämään suunnan korjaavasta ennaltaehkäisevään. Onnistuessaan se merkitsee huomattavia säästöjä tulevaisuudessa - inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä puhumattakaan. Hyvinvointivaltiota ei voi kehittää keskittymällä talouden tasapainottamiseen lyhyellä tähtäimellä.
"Hyvinvointivaltio on liian kallis", hoetaan ja vaaditaan ”keskittymistä ydintehtävään”, siis lakisääteisiin tehtäviin ja välttämättömiin palveluihin. Samalla näytetään vihreää valoa ei-lakisääteisestä leikkaamiselle. Kuntatasolla tämä tarkoittaisi supistamista esimerkiksi asukaspuistoista, mistä muiden muassa MLL:n paikallisyhdistykset ovat ilmaisseet huolensa (LV 5.10.2022).
Espoossa budjettineuvottelut ovat vasta alkamassa. Laadittava budjetti on historiallinen, ensimmäinen laatuaan ilman sote-palveluja. Budjetissa mitataan, minkälainen tahtotila kuntapäättäjillä on panostaa asukkaiden hyvinvointiin tilanteessa, jossa sote-palvelujen kulut siirtyvät hyvinvointialueelle. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta on onni, että meitä päättäjiä istuu kahdella pallilla.
Espoo-tarinassa, kaupungin strategiassa, annoimme valtuustona lupauksen, että Espoosta tehdään Suomen paras kaupunki lapsille. Ensitöikseen nykyinen valtuusto hyväksyi yksimielisesti toivomuksen, että tällä kaudella priorisoidaan lapsia ja nuoria. Tämä lupaus mitataan jälleen syksyn budjettineuvotteluissa.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion idea on tarjota asukkailleen muutakin kuin välttämättömin ja politiikan tehtävänä luoda vakautta, hyvinvointia ja toivoa. ”Velkapelon” sijaan peräänkuulutan politiikkaan ideoita, miten korjata yhteiskunnan valuvikoja oli sitten kyse mielenterveydestä, työllisyydestä tai lasten hyvinvoinnista. Sodan, energiakriisin, ilmastokriisin ja toivottomalta tuntuvien uhkien edessä ihmisille on kyettävä antamaan lupaus toivosta, joka on pelkoa suurempi."
Helena Marttila
Kirjoittaja on espoolainen kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (sd.).