MLL:n Espoon paikallisyhdistykset kiinnittivät huomiota lapsen oikeuksien toteutumiseen Espoossa Länsiväylässä 5.10. Myös minä olen jo pitempään ihmetellyt, miksi Espoon kuntapäätöksistä puuttuu lapsivaikutusten arviointi. Kansallista lapsistrategiaa ei ole näkyvästi tuotu kuntatasolle, vaikka Espoo on kasvava kunta. Espoossa tehdään mittavia investointeja esimerkiksi teatteritaloon, kun samaan aikaan säästöjä harkitaan lasten ja lapsiperheiden palveluihin.
Iso este lapsen oikeuksien toteutumiselle on alueellinen eriytyminen Espoon sisällä. Keskustelua Espoon sisäisestä segregaatiosta on käyty kovin vähän. Onko syynä se, että useimmat kuntapäättäjät asuvat ”hyväosaisten” asuinalueilla eivätkä tule kosketuksiin segregaation kanssa? Meillä on Espoossa alueita, joissa perheiden taloudellinen tilanne on heikko, koulutustaso matala ja joissa on paljon vuokra-asuntoja ja asukkaita, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Näillä alueilla saattaa olla, että lapsen ja nuoren ainoa suomenkielinen kontakti on opettaja. Kaveripiirissä käytetään hyvin yksinkertaista englantia ja kotona puhutaan vanhempien kotimaan kieltä. Myös harrastusryhmistä puuttuvat suomenkieliset kaverit. Oikeus koulutukseen jää toteutumatta puutteellisen suomen kielen taidon vuoksi. Lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa tarvitaan hyvin kehittynyttä suomen kielen taitoa, jota on vaikea oppia ilman suomenkielistä naapurustoa ja yhteisöä.
Näillä segregoituneilla alueilla myös lapsen oikeus kulttuuriin jää toteutumatta. Espoon kulttuuritilat on keskitetty Tapiolaan ja sinne suunnitellaan nyt myös uutta teatteritaloa. Varsinkin maahanmuuttajavoittoisilla alueilla olisi tärkeää, että lapsilla olisi lähialueellaan kulttuuritiloja ja -tilaisuuksia, joihin heillä olisi helppo pääsy ja joihin osallistuminen olisi heille mahdollista. Kunnolliset kulttuurirakennukset viestivät myös alueen aikuisille, että he ovat arvokkaita kuntalaisia ja että suomenkieliseen kulttuuriin kannattaa tutustua. Kunnan tasapainoinen kaavoittaminen on osa lasten oikeuksien toteuttamista. Hyvät palvelut tasapuolisesti koko kaupungin alueella tuovat myös veronmaksajia ja vähentävät sosiaalimenojen tarvetta.
Toivottavasti Espoossa aletaan käyttämään Unicefin mallia lasten oikeuksien arvioimiseksi. Malli on lapsikeskeinen ja aikuiselle informatiivinen. Olen käyttänyt lomakkeita erityisluokanopettajana ollessani, ja mallin avulla pystyy pienikin koululainen sanoittamaan oman ympäristönsä puutteita ja vahvuuksia.
Tehdään Espoosta lapsiystävällinen kunta, jossa lasten oikeudet toteutuvat tasapuolisesti riippumatta lapsen asuinalueesta, koulusta ja syntyperästä. Keinoja tähän kyllä on.
Anne-Marja Ryynänen
MLL:n Keski-Espoon yhdistyksen kunniapuheenjohtaja