Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene totesi jo vuonna 2011, että Suomessa tulisi puhua eettisesti kestävästä yhteiskunnasta. Raportissa kysyttiin omaishoidon ongelmat tunnistaen, mihin asti omaisten tulisi omaishoitotilanteissa venyä. Suomessa lähes kolmannes työssäkäyvistä hoitaa ja hoivaa apua tarvitsevaa läheistään. Omaishoitajissa on myös paljon ikääntyneitä.
Geriatrian emeritusprofessori Jaakko Valvanne totesi, että muistisairaan laittaminen hoivakotiin voi olla itsekästä (Helsingin Sanomat 16.10.2022). Valvanne vaatii artikkelissa myös tärkeän kotihoidon toimimattomuuden korjaamista.
Valvanteen toteamus itsekkyydestä herätti ehkäpä tahtomattaan meidät keski-ikäiset pohtimaan toimintaamme, mutta se avasi myös monen omaishoitajan kyynelkanavat. Virke itsekkyydestä laukaisi omaishoitajan salatun surun: riittämättömyyden ja huonon omatunnon.
Alituinen huono omatunto siitä, että oma jaksaminen on koetuksella. Tunne, ettei jaksaisi ollenkaan. Riittämättömyyden tunne, kun taistelee läheisensä puolesta. Onko eettisesti oikein luovuttaa ja laittaa läheinen hoivakotiin.
Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä.
Lepotaukoja ja palautumista raskaasta työstä ei aina ole. Koronakriisin aikana lakisääteiset vapaapäivät jäivät monilta toteutumatta.
Laitoshoivapaikkoja on vähennetty Suomessa vuosia ja hoivasta puuttuu työntekijöitä. Kriteerit päästä hoivakotiin ovat korkeat. Samalla ikääntyneiden määrä lisääntyy ja hoivan tarve kasvaa.
Yhteiskunta huutaa avuksi omaishoitajaa, mutta ei rahasta vaan rakkaudesta. Omaishoidon tuen määrä verrattuna omaishoitajan tuomiin säästöihin yhteiskunnalle on matala ja veronalainen. Eikö olisi vihdoinkin aika vapauttaa omaishoidontuki verosta? Omaishoitajat ovat usein hyvin nöyriä eivätkä paljoa valita. Olen tavannut heistä monia: pikaisesti markkinoilla piipahtaneita ja juttusilla käyneitä. Kun ei voi olla kotoa pois liian pitkään.
Kun hyvin ikääntynyt omaishoitaja puhelussaan minulle eilen suri, ettei enää jaksanut hoitaa läheistään kotona vaan hänet oli ihan pakko laittaa hoivakotiin, ei siinä itsekkyydestä ollut tietoakaan. Saatoin vain lohduttaa – kiitos, että jaksoit näinkin kauan.
Arja Juvonen
Kirjoittaja on kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu, geronomi (amk) ja sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn jäsen.