Espoon kaupunki haluaa rakentaa 60 miljoonan euron Espoolaistentalon. Samalla kaupunki on kuulemma niin rahaton, että koulusta, lapsista ja lapsiperheistä on pakko säästää 19 miljoonaa. (Länsiväylä 19.9., HS 22.9.)
Kun vanhin lapseni oli kaksivuotias, hän oli kaupungin kerhossa. Se oli minulle kahden tunnin vapaa-aika kaksi kertaa viikossa. Tuo aika oli minulle henkireikä, sillä olin uudestaan raskaana. Kerhoajat ravasin lääkärissä tai verikokeissa tai vain menin kotiin nukkumaan.
Nuo kerhot kaupunki haluaa sulkea nykyisiltä ja tulevilta äideiltä.
Kerhon jälkeen jäin lapseni kanssa syömään omia eväitä asukaspuistoon. Oli virkistävää päästä juttelemaan muiden kotiäitien kanssa ja saada aikuista seuraa.
Nuo asukaspuistot kaupunki haluaa sulkea lapsilta, nuorilta ja vanhemmilta.
Kaupunginvaltuutetut, näyttäkää teoillanne, että Espoo arvostaa lapsiaan.
Vanhin lapseni on nyt eskarissa ja menee ensi vuonna ensimmäiselle luokalle. Eskariryhmän lastenohjaaja lähti helpompaan työpaikkaan, ja muissakin ryhmissä on ollut ohjaajista pulaa. Olen sivusta seurannut, miten sydämellisesti avustajat ja opettajat silti jaksavat ohjata vilkkaita ihmisenalkuja ahtaissa tiloissa.
Nuo avustajat ja opettajat kaupunki aikoo jättää palkkaamatta. Oppilaita on ensi vuonna enemmän kuin aiemmin, mutta kaupunki ei aio palkata lisää opettajia heille.
Kuten jo kaupunginvaltuutettu Ira Hietanen-Tanskanen totesi (Länsiväylä 25.10.), niin Espoo sanoo strategiassaan haluavansa olla Suomen paras kaupunki lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Myös Unicefin lapsimyönteinen kunta -hankkeeseen liittymistä pohditaan.
Tämä jää pelkäksi tyhjäksi sanahelinäksi, jos kaupungin teot puhuvat toista.
Kysynkin kaikilta kaupunginvaltuutetuilta, erityisesti suurimmilta valtuustoryhmiltä: Aiotteko hyväksyä 19 miljoonan säästöt lapsista ja nuorista?
Kaupunginvaltuutetut, näyttäkää teoillanne, että Espoo arvostaa lapsiaan.
Laura Suvilehto
äidinkielen opettaja ja kotiäiti
Koivuhovi, Espoo