Suomen Osakesäästäjien Victor Snellman kritisoi Länsiväylässä 19.10. Suomen eläkejärjestelmää.
Miksi varautumista vanhuuden toimeentuloon on vaikeaa jättää kokonaan yksilöiden vastuulle?
Ansiotulot loppuvat jokaiselta yleensä jossain vaiheessa elämää. Näiden tulojen loppuminen on suuri muutos ihmiselle. Vain harvoilla esimerkiksi peritty varallisuus tai omistamiseen liittyvät tulot kattavat suuren osan elämän aikaisista tuloista.
Aktiivinen työikä kestää vaihdellen noin reilusta kolmestakymmenestä vuodesta aina viiteenkymmeneen vuoteen asti. Työura ei tietenkään aina ole ehyt ja katkeamaton. Työuraa saattavat monella pätkiä niin työttömyys- ja sairausjaksot kuin perheellistyminen. Työt voivat päättyä suunniteltua aiemmin esimerkiksi työkyvyttömyyteen. Etukäteen on mahdotonta tietää, miten oman elämän aikana tehdyt valinnat sekä sattumaan pohjautuvat tapahtumat tulevat vaikuttamaan työuraan ja siten vanhuuden ajan toimeentulon rahoitukseen.
Rahoitusta ja siihen liittyviä moninaisia riskejä on toki mahdollista pyrkiä hallitsemaan täysin yksilöllisesti esimerkiksi säästäen, sijoittaen ja vapaaehtoisella vakuutusturvalla. Rahoitusmarkkinat tarjoavat hyvin toimeentulevalle, perusterveelle sekä vahvan finanssilukutaidon omaavalle henkilölle paketin moninaisine sijoitus- ja vakuutustuotteineen, jonka avulla jotkut kykenisivät taloudellisesti takaamaan turvan itselleen.
Keskimääräiseen eläkeaikaan eli reiluun 20 vuoteen voi yrittää varautua. Jos pitkäikäisyyden riski yllättää ja eläkkeelläoloajaksi muodostuu esimerkiksi lähes 40 vuotta, niin tarkkaan lasketut säästöt ja sijoitukset on kulutettu jo eläkepäivien puolivälissä. Monelta jäisi kuitenkin tarvittava työuran aikainen säästäminen riittämättömäksi tai se voisi jäädä jopa kokonaan tekemättä.
30 vuoden eläkeaikaa varten parin tonnin bruttokuukausieläkkeen säästäminen vaatii ansiotulojen päättyessä varautumistasoa, jonka suuruus olisi lähes puolen miljoonan euron luokkaa. Koroksi säästöille tulisi noin 2,7 prosenttia vuodessa eli ns. “jokamiehen” saavutettavissa oleva tuottotaso.
Kokonaan yksilölle jätetyssä vanhuuden toimeentulon rahoituksessa riittävän säästämisen tason määrittely on vaikeaa, sillä kaikkien mahdollisten riskien ennakointi tekee varautumisesta hintavaa. Suomessa työeläkevakuutus on laaja ja se kattaa niin vanhuuden toimeentuloriskin, työkyvyttömyyden riskin sekä riskin perheen huoltajan kuolemasta. Monelle näin laaja oma säästäminen ja yksityinen vakuutusturva olisi liian kallista.
Lakisääteinen eläkevakuutusjärjestelmä tasaa tehokkaasti yksilöihin kohdistuvia riskejä vakuutettuna olevien suuren määrän ansiosta. Suomessa keskituloisen palkansaajan työeläkkeen laskennallinen bruttokorvaustaso asettuu 56,5 prosenttiin. Näin ihmiselle itselleen jäävän varautumisen osuus pienenee merkittävästi.
Suomalainen järjestelmä pärjää kansainvälisesti hyvin, mutta aina on parantamisen ja kehittämisen varaa. Pakollisuudesta luopuisin viimeisenä.
Turkka Sinisalo
Kirkkonummi