Olen seurannut espoolaista jääkiekkoa vuosikymmenet ja nähnyt sen menestyvän pelillisesti lähes koko ajan. Täysin toinen asia on seurojen taloudellinen menestys jo tähän asti, ja nyt tilanne kulminoituu tässä mielessä edelleen.
Espoolainen jääkiekko on koko ajan perustunut hyvään omaan kasvatustyöhön ns. kasvattajaseuroissa, josta vuonna 1984 perustettu Kiekko-Espoo on saanut nauttia. Juniorikiekossa on 1980-luvulta alkaen saavutettu mestaruuksia ja mitaleja. Vuonna 1992 tämä työ antoi tuloksena Espoolle mahdollisuuden olla SM-liigakaupunki. Joukkue, jolla tuo saavutus ansaittiin, oli silloin lähes 100-prosenttisesti espoolainen.
Tuo SM-liigaoptio käytettiin huonosti, ja Bluesin konkurssi päätti sen toistaiseksi kokonaan. Mutta työ junioritasolla jatkuu. Samoin KE:n naiset, jotka tulivat mukaan 1990-luvulla, ovat menestyneet ja menestyvät edelleen. Mutta espoolaista kiekkoa uhkaa tässä nousevien kustannusten maassa sama tauti, joka vaivaa kotitalouksiakin, eli rahat loppuvat. Sen lopputulemahan on pelin eriarvoistuminen, kun vain riittävän varakkaat perheet voivat antaa lapsilleen mahdollisuuden harrastaa tätä lajia. Kun ns. kausimaksu on juniorijoukkueessa 300–600 euron välillä kuukaudessa, on selvää, että kaikki perheet eivät tähän enää pysty. Tuleeko jääkiekko jatkossa häviämään halvemmille lajeille?
Mitä pitäisi tehdä? Espoossahan on jäätilanne tänä päivänä hyvä, vaikka Metroareenan tilanne ei olekaan lajin edun mukainen. Jääaika ei siis ole ongelma vaan jääajan hinta. Se on yksi asia, jota kaupungin pitäisi miettiä. Monessa kaupungissa Suomessakin jääajan hinta on jo subventoitu kohtuulliseksi saati sitten Ruotsissa, jossa olosuhteet ovat tässäkin asiassa paremmin.
Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä kaikilla tasoilla. Mietintämyssyä voisivat päähän sovittaa niin valtion kuin kuntien edustajat ja edelleen Jääkiekkoliitto ja sen jäsenseurat. Kysymys on valtakunnallisesta ongelmasta, ei pelkästään espoolaisesta.
Miettiminen tarkoittaa sitä, että punnitaan uudelleen liikunnan edistämisen vaikutus yhteiskunnan kokonaiskustannuksiin, kestävän kehityksen ottamista käyttöön myös esimerkiksi peliohjelmia laadittaessa ja tarpeettoman matkustamisen ja hotellimajoituksen välttämistä. Parempia käytäntöjä ja ratkaisuja kuin mitä nyt käytetään on kyllä olemassa.
Olisi sääli, jos Kiekko-Espoo pyrkiessään liigatasolle uudestaan joutuisi toteamaan, ettei sen juniorituotanto ole riittävä vaan joudutaan ostamaan kalliilla rahalla pelaajat muualta. Se tarkoittaa samalla sitä, että joukkueen mielenkiintotaso espoolaisten silmissä putoaa. Sillä taas on vaikutusta seuran talouteen.
Jorma Äikää
Saunalahti