Lukioiden nykyisessä opetussuunnitelmassa ei ole mitään järkeä.
Itselläni on kaksi lukiolaista, toinen juuri aloittanut ja toinen viimeisellä vuodella.
Viimeistä vuotta käyvällä on kurssit ja juuri aloittaneella moduulit.
Kursseista ymmärtää hyvin, mitkä on suorittanut ja mitä ei. Moduulit sen sijaan ovat todella sekavia.
Moduuleja käydään samasta aineesta samalla tunnilla läpi 1–3 kappaletta. Ihmettelen, miten oppilaat itse pysyvät perässä, missä mennään ja mitä on jo suoritettu. Saatikka että voisivat helposti suunnitella koko lukioaikaisen opiskelunsa.
Opinto-ohjaajien aikakaan ei taida riittää siihen, että kävisivät näitä moduuleita jokaisen opiskelijan kanssa läpi niin, että kyseiselle opiskelijalle saataisiin mahdollisimman järkevä ja toimiva opintosuunnitelma.
Vanhempana en myöskään osaa auttaa. Vaikka olen yrittänyt kahlata opintosuunnitelmaa läpi, en saa siitä selkoa. Miten sitten juuri lukionsa aloittanut 16-vuotias?
Miksi kaiken pitää jatkuvasti muuttua vain sen takia, että on ”hienoa”, kun kehitämme uutta?
Kaikki uusi ei ole aina parempaan suuntaan. Johan Pisa-tutkimuskin osoittaa, että meillä Suomessa on menty alamäkeä opetussuunnitelmien kanssa. Aiemmin on Suomeen tullut muista maista opettajia tutustumaan meidän opetukseemme, kun olemme menestyneet niin hyvin. Ei taida enää tulla.
Ymmärrän kyllä, että maailma menee eteenpäin ja asiat muuttuvat, mutta eikö näitä muutoksia voisi sisällyttää opiskeluun eri tavalla kuin että muutetaan koko systeemi?
Kun lapseni kävivät ala- ja yläastetta, mietin jo silloin, miksi koulussa on niin paljon kaikkea muutakin kuin itse opetusta. Varsinkin miksi kouluissa puhutaan todella paljon seksuaalisuudesta: oletko tyttö, poika vai jotain muuta ja että on ok olla jotain muuta.
Hyvähän näitä on käydä läpi, ja jokainen saa olla sitä, mitä on, mutta ei niin, että sitä toitotetaan jatkuvasti. Se aiheuttaa vain lisää ahdistusta lapsille ja monet varsinkin tytöt miettivät, pitääkö minun kuitenkin olla jotain muuta. Koetaan, että pelkästään tyttönä tai poikana oleminen ei olekaan ok.
Tämähän näkyy jo henkisen ahdistuksen- ja itsemurhatilastoissa, jotka eivät johdu pelkästään korona-ajasta, vaikka tästä paljon puhutaankin.
Mietin, miksi lasten ei anneta olla vain lapsia niin kauan kuin se on mahdollista. Teini-ikäisillekään ei asiasta tarvitse koko ajan puhua. Osalle heistä on muutenkin rankkaa aikuiseksi muuttuminen, ja sitten kun vielä sekoitetaan pakkaa lisää, niin ovat ihan pihalla. Kyllä he aikuisiksi kasvettuaan tietävät mitä ja keitä ovat.
Olenko yksin ajatusteni kanssa?
Espoolainen vanhempi
Espoo