Kaupunkisuunnittelujohtaja Torsti Hokkanen vastaa Tuomas Ortialle (LV 9.11.). Hän otsikoi, että kaikki luontoarvot on huomioitu kattavasti Hannusrannan asemakaavassa.
Kaiken kattavuus luonnossa on mahdotonta. Mitään perusteluja väitteelle ei ole, paitsi mainittu, rakennusliikkeen tilaama lepakkoselvitys vuodelta 2018. Sen tehnyt yritys mainostaa osaavansa toteuttaa asiakkaan, tässä tapauksessa rakennusliikkeen ja nähtävästi myös kaupunkisuunnittelukeskuksen, tarpeisiin sopivat luontoselvitykset.
Hokkanen ei mainitse, että luontoarvojen kannalta epäilyttävän tuntuisessa selvityksessä on kuitenkin kartoitettu lepakoita koko Hannusrannan alueella kaakkoisreunaa lukuun ottamatta. Tilatut luontoselvitykset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa luonnolle on jätetty vain kaistale teknisesti ja lainsäädännöllisesti vaikeasti rakennettavaa rantaa.
Kun Espoo teki 2014 muutamalla liito-oravalla radiopantaselvityksen Etelä-Espoossa, kartoitettiin Hannusmetsän oravan kulkevan Hannusrannan tien vartta Iivisniemen metsikköön, joka poikkeusluvin tuhottiin Kaitaan metroaseman rakennustyömaaksi. Missä on Espoon ympäristövastuu ja liito-oravien suojeluinto?
Seurakuntalaiset menettävät metrotontin parhaat paikat, myös palan Jumalan luomakuntaa.
Radiopanta kertoo aidosti, mitä reittiä orava liikkuu. Hannusrannan rakennusliikkeen selvityksessä taas virheellisesti väitetään: ”Alueen soveltuvuus liito-oravan liikkumiseen edes hätätilassa on kyseenalainen.” Miksi kaupunki luottaa sokeana kuin lepakko tällaisiin selvityksiin?
Hokkanen myös esittää, että kaupunki ei lähde asemakaavoittamaan ilman maanomistajien aloitetta. Se olisikin hyvä. Mutta kun aloitteet tulevatkin rakennusyhtiöiltä valtakirjoilla.
Kaupunki käyttää myös painostukseksi koettuja keinoja. Hannusjärven alueen asukkaat ovat yksityisesti kertoneet niistä, mutta sopimukset ovat sulkeneet suita ja aiheuttaneet yhteisöllisen ilmapiirin hajoamisen. Joku ehkä kokee voittavansa rahallisesti. Monet ovat epävarmoja ja pelokkaita tulevaisuudesta.
Avoin esimerkki kaupungin toimista löytyy heti Hannusrannan naapurissa Kaitaan metrokeskuksessa. Seurakunta omistaa metsän. Kaupunki pakkolunasti metrolle ylileveät tiealueet, joihin myöhemmin asemakaavoittaakin kerrostalomuurin. Rahat kaupungille, ei kirkolle. Kirkon oma tavoite monipalvelukeskuksesta tai uurnahautausmaasta ei edennyt vuosikymmeniin.
Kaupungin edustajat hakeutuivat kirkon luottamushenkilöiksi ja rekrytoimaan kiinteistöjohtajan, jonka tehtäväksi tuli hankkia rakennusliike kumppaniksi hakemaan asemakaavaa kerrostaloiksi. Metrotyömaa vei osan metsästä. Maanalainen metrokaava ja sinne rakennusliikkeen rakentamat tukirakenteet ennakoivat talojen sijainnit ennen kaavaa. Parkkitalo liito-oravien ydinalueen päälle.
Kaavasuunnitelma eteni vauhdilla. Kirkko ulkoisti kaupungin suosimille konsultille ja rakennusliikkeelle maankäyttöneuvottelut. Maankäyttösopimus on kirkon kannalta taloudellisesti huonompi kuin missään verrattavassa hankkeessa. Seurakuntalaiset menettävät metrotontin parhaat paikat, myös palan Jumalan luomakuntaa.
Mika Koskinen
Espoo