Minäkuvaansa ja itsetuntoaan rakentavat nuoret tarvitsevat ympärilleen positiivisia ja esimerkillisiä keulakuvia eri puolilta ja eri aloilta.
Urheilussa nuoria mentoroidaan jo eri tavoin. Se voi pitää sisällään paitsi urheilullista ja mentaalista mutta nykyisin myös esimerkiksi taloudellista neuvontaa ja tukea.
Yhdeksi esimerkilliseksi malliksi voi nostaa koripalloammattilaisena ja Susijengin kantavana voimana pelanneen Petteri Koposen (LV 26.11.).
Westendiin ulkomailta kotiutunut Koponen jäähdyttelee ammattilaisuran jälkeen taitovalmentajana pääkaupunkiseudun urheiluakatemia Urheassa.
Urheiluharrastusta pidetään usein itsestäänselvyytenä.
Uutta suuntaa etsivä Koponen jakaa useiden vuosien aikana ammattilaispelikentiltä hankkimaansa paitsi urheilullista myös taloudellista kokemusta lukioikäisille tytöille ja pojille.
Sijoittaminen ei ollut hänelle, kuten ei varmasti monelle muullekaan, uran alussa tärkeää. Vasta myöhemmin Koponen alkoi perehtyä sijoittamiseen pelikaverinsa innostamana.
Moni nuori joutuu taistelemaan tiensä aktiiviurheilijaksi ja heistä vain murto-osa saavuttaa huipun.
Harvemmin puhutaan suoraan siitä, mitä aktiivinen urheilu-ura todellisuudessa taloudellisesti on vaatinut. Urheiluharrastusta pidetään usein itsestäänselvyytenä, kunhan vain urheilullista lahjakkuutta ja sitkeyttä harjoitteluun löytyy.
Totuus on, että yhä useammilla nuorilla ei olisi mahdollisuutta harrastaa tai edes aloittaa harrastustaan ilman vanhempien ja isovanhempiensa taloudellista tukea.
Koronapandemian aikana harrastusten parista putosi jo lukuisia nuoria. Nyt inflaation kiihtyessä uhkana on, että harrastuskulut nousevat monille perheille mahdottomaksi.
Se tarkoittaa, että tulemme näkemään lisää urheilu-urasta putoavia nuoria, mikäli järeämpiä päätöksiä urheilun kustannusten nousun hillitsemiseksi ei tehdä.
Silti, positiivisia keulakuvia tarvitaan, jotta unelmat ja usko tulevaisuuteen säilyvät.
heli.koivuniemi@media.fi