Valtuustoryhmien väliset budjettineuvottelut päättyivät 21. marraskuuta. Neuvottelut käydään kaupunginjohtajan laatiman budjettiesityksen pohjalta. Siinä on keskeisimmät linjanvedot siitä, mihin on rahaa ja mihin ei.
Budjettisopu on kitkerä kompromissi kaikille muille paitsi kokoomukselle, joka lähinnä puolustaa kaupunginjohtajan esitystä. Perussuomalaiset luovutti.
Jokainen Vihreiden haluama luonnonsuojelutyöhön osoitettava euro oli tiukassa, kun ryhmät painottivat eri asioita.
Kummallisinta on, että Espoon strategian keskeiset luontokirjaukset eivät näy kaupunginjohtajan budjettiesityksessä. Aivan kuin kaupunki ei olisi järin innostunut toteuttamaan valtuuston yhteistä strategiaa.
Strategiassa lukee, että Espoo tavoittelee luonnon monimuotoisuuden elpymistä ja kokonaisheikentymättömyyttä 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa, että kaikki luonnon monimuotoisuudelle aiheutetut haitat hyvitetään. Rakentaminen on ohjattava pois luontoalueilta.
Tärkeä tavoite häämöttää vain reilun vuosikymmenen päässä. Sen saavuttamisessa biologien ammattitaito olisi kullanarvoista: he voisivat auttaa kaupunkia kasvamaan luonnon kannalta kestävällä tavalla.
Budjettineuvottelujen pieni suuri voitto oli sopu uudesta biologin vakanssista luonnonsuojelutyöhön, kiitos Vihreiden neuvottelijan Inka Hopsun.
Itseään edelläkävijäkaupungiksi kehuva Espoo on tässä takamatkalla: Vantaalla ja Turussakin biologeja on enemmän kuin Espoossa, Helsingissä moninkertaisesti. Hienolta kuulostavissa strategiakirjauksissa saatamme sen sijaan olla Suomen mestari.
Takkuava luontotyö voi saada apua idästä. Jos Helsinki pääsee Metsähallituksen kanssa yhteisymmärrykseen, Nuuksion kansallispuisto voisi laajentua jopa 3000 hehtaaria mailla, jotka Helsinki omistaa Espoossa.
Risto Nevanlinna
Kirjoittaja on Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (vihr.).