Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Puheenvuoro En halua veroalea huono-osaisten kustannuksella

Isoisäni, jota karjalaisittain kutsuimme äijäksi, syntyi vuonna 1915 ja eli yli 100-vuotiaaksi. Äijän elinaikana Suomi ei ainoastaan itsenäistynyt, vaan rakennettiin maaksi, jota rakastan. Minulle Suomen hienous kiteytyy siinä, että missään muualla maailmassa ekaluokkalaiset eivät ole yhtä tasavertaisessa asemassa ja lähikoulu kelpaa kaikkein varakkaimmankin perheen lapselle.

Olen asunut Keniassa ja USA:ssa ja tehnyt sosiaalityötä maailman pimeällä puolella. Kahta hyvin erilaista maata yhdistää kaksi asiaa: suuret varallisuuserot - ja muurit. Seuraan mietteliäänä, kun Espoossakin yhä useamman talon ympärille rakentuu muuri ja valtava portti. Asuinalueiden eriytyminen on ilmeistä ja kiihtyvää eikä lähin koulu enää kelpaakaan kaikille. Muurit ovat myös näkymättömiä: tunne siitä, että ei kuulu Tapiolaan tai Emmaan eikä ainakaan yliopistoon.

Oikeiston suuri lupaus kansalle on veroale ja varallisuuden kasvu. Kokoomuksen verolupaus toisi keskituloiselle noin 30 euroa lisää tilille kuussa - vastineeksi puolue leikkaisi kaikkein vähäosaisimmilta. Kokoomus esitteli alkuviikosta vaihtoehtobudjettinsa ja ehdottaa muun muassa omavastuun lisäämistä kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, toimeentulotuen varassa eläville. Siis omavastuuta varattomille! Verotuksen painopistettä puolue siirtäisi tulojen mukaisesta verotuksesta kulutukseen, mikä lisäisi vähävaraisten ahdinkoa entisestään.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kokoomus on valta-asemassaan ensitöiksi leikkaamassa heiltä, joilla ei ole mahdollisuutta ansaita lisätuloa. Omaishoitajilta, vammaisilta, ikäihmisiltä. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen on erikoinen perustelu leikkauksille, joilla murennetaan yhteiskunnan perusta, heikoimmista huolen pitäminen. Kiihtyvän inflaation aikana kokoomuksen politiikka on yksiselitteisesti kylmäävää.

Olen vasemmistolainen, koska en halua yhteiskuntaa, jossa rakennetaan muureja yhteiskuntaluokkien välille. En halua parinkympin veroalea huonompiosaisten kustannuksella. En halua Suomea, jossa yhä useampi joutuu säästämään lääkkeistä tai ruoasta hyväosaisuuden kasautuessa minulle ja yhä harvemmille, muurien toiselle puolelle.

Äijäni synnyinkoti jäi menetettyyn Karjalaan ja nuoruus rintamalle. Itsenäisyyspäivän alla pohdin, millaisesta yhteiskunnasta isovanhempieni sukupolvi unelmoi. Minulle Suomen menestystä ei mitata sillä, kuinka rikkaita ovat varakkaimmat. Menestynyt maa on sellainen, jossa jokainen lapsi kokee voivansa mennä uudella metrolla Tapiolaan asti.

Helena Marttila

Kirjoittaja on espoolainen kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (sd.).