Julkisuudessa on ruodittu paljon varhaiskasvatuksen ongelmia. Päiväkotien työntekijät väsyvät.
Ansaitsisimme parempaa palkkaa, mutta se yksinään ei valitettavasti auta meitä opettajia ja hoitajia jaksamaan. Tarvitsisimme lisäkäsiä ja -silmiä. Tai pienempiä lapsiryhmiä.
Yksi lisäkasvattaja per ryhmä olisi ihanteellinen ratkaisu, mutta kun ihmisiä ja rahoitusta ei vain löydy. Toisaalta tuntuu, ettei edes yritetä löytää. Joissain kunnissa on jopa sijaiskielto, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Ryhmien pienentäminen ei myöskään onnistu, koska päiväkodit pullistelevat lapsia ja jonoja riittää.
Mitä sitten voisimme tehdä? Tästä tullaan subjektiiviseen päivähoitoon eli vanhempien oikeuteen tuoda lapsensa päiväkotiin halutessaan koko päiväksi, vaikka molemmat vanhemmat tai toinen heistä olisi kotona.
Ymmärrän ajatuksen yhdenvertaisuudesta, vaikka en aina ymmärrä, miksi esimerkiksi alle kolmevuotias lapsi viedään päiväksi päiväkotiin, jos vanhempi on vauvan kanssa kotona.
Emme toki voi tietää, mikä perheen tilanne on. Takana voi olla esimerkiksi terveydellisiä syitä. Siksi pidänkin mahdollisuutta tuoda lapsi päivähoitoon tai varhaiskasvatuksen piiriin hyvänä ajatuksena.
Mutta. Varhaiskasvatusajan voisi rajata niin, että lapset, joiden vanhempi on kotona, olisivat päiväkodissa kello 8–14.30. Tällöin he ehtisivät syödä kaikki ateriat, saisivat sosiaalisia kontakteja muihin lapsiin ja samalla myös tarvitsemansa pedagogisen kasvatuksen ja tuen.
Tästä hoitoajasta seuraisi, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden iltapäivät helpottuisivat huomattavasti ainakin suurimmassa osassa ryhmiä. Tosiasia on se, että aamuvuorolaisen päivä loppuu yleensä viimeistään noin kello 14.30, pienissä taloissa mahdollisesti jo kello 13:n jälkeen ja loppupäivä mennäänkin sitten kahdella aikuisella.
Teen työni suurella sydämellä. Teen todellakin parhaani. Mutta 12 pienen pukeminen ulos iltapäivällä kahdestaan vie kyllä loput voimat. Ilta menee torkkuen työpäivästä toipumiseen, ja viikonloppunakaan ei ehdi palautua. Onko se ihme, että iso osa meistä miettii, että palkkansa voisi ehkä helpommallakin tienata?
Varhaiskasvatuksen opettajien suunnitteluaika viisi tuntia viikossa on varmasti ajatuksena hyvä. Kahden opettajan ryhmässä tämä on 10 tuntia pois ryhmästä, ja lastenhoitaja venyy yrittäessään hallita isoja lapsiryhmiä osaksi jopa yksin. Tämä on meidän työtä, mutta ihminen voi joutua liian lujille. Uupuneita hoitajia on paljon. Jotain pitää tehdä, että ihmiset pysyvät tällä ihanalla mutta vaativalla alalla.
Herätkää päättäjät ja rajatkaa tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta. Silloin voidaan varmistaa turvallinen ja laadukas varhaiskasvatus myös iltapäivisin. Tosin sosiaalisin perustein lapselle pitää suoda pidempi päivä päiväkodin ammattitaitoisten opettajien ja hoitajien huomassa.
Äiti, mummi ja lastenhoitaja
Espoo